Matsku treenaa

Heräsin lauantai aamuna 4:50 huonosti nukutun yön jälkeen, nousin ylös, kävelin pintakaasumökin keittiöön ja mietin mielessäni, että kroppa tuntuu yllättävän hyvältä ja pirteältä. Aamupalapöydässä puheensorina oli odotetun hermostunutta ja kaikilla tuntui jo olevan ajatukset parin tunnin päästä tapahtuvassa startissa.

Viimeiset säädöt ja gps:n kiinnitys reppuun. Kuva: Tuukka Peltola

Viimeisten paniikissa tehtyjen tavarapakkausten jälkeen siirryimme kimppakyydillä Ukko-Kolin päälle lähtöön. Edelleen kroppa tuntui hyvältä ja fiilis oli katossa. Aamulähtö sopii ilmeisesti hyvin kropalleni vaikken aamulenkkeilyä harrastakaan. Lähtöpaikalla tavattiin tuttuja, juteltiin ja naurettiin - hermostuneesti edelleen.

Miian kanssa odottamassa starttia. Kuva: Elina Kallström

Lähdön aika koitti ja huomasin lähteneeni vähän kavereitani edempää ja/tai kovempaa. Alkuvauhti tuntui kuitenkin hyvältä ja jatkoin tasaista lyllerrystäni. Hetken juoksemisen jälkeen Sami saavutti minut ja lähdettiin porukalla jatkamaan taktiikkana mennä alamäet rennon vauhdikkaasti rullaten ja ylämäet reippaasti kävellen. Ensimmäisen viiden kilometrin kilometriajat vaihteli 5:33-7:35 välillä.

Koko alkumatkan Kiviniemeen asti (18km) oli tunne, että tästä tulee hyvä päivä! Juoksu kulki, kävely kulki, ylämäet tuntui hyvältä, mieli oli iloinen ja juttua riitti. Jauholanvaaralle kiivetessä odotin kohta aukeavaa mahtavaa maisemaa, joka ei pettänyt tälläkään kertaa: Uskomattoman kaunis syksyinen aamu, usva peitti Herajärven, aurinko paistoi ja elämä hymyili.

Maisemaa. Kuva: Antti Nousiainen

Kiviniemessä vesistönylityksen jälkeen oli ensimmäinen huolto, jossa tankkasimme nopeasti juomapullot ja jatkoimme matkaa. Ryläystä kohti taivaltaessa olo oli edelleen energinen ja muistelin viime vuoden fiiliksiä samoilta kohdilta:

"Huoleni oli aiheellinen: 21km kohdalla energiat loppuikin sitten kuin seinään. Päätin kokeilla pienellä riskillä ylensyömistä ja söin kaksi energiageeliä, kaksi suolatablettia ja join vettä päälle. Kilometrin päästä täydensin vielä kolmella glugoositabletilla." (http://matskutreenaa.blogspot.fi/2013/10/vaarojen-maraton-2013-kolibakteerin.html)

Lähdimme nousemaan Ryläykselle ja taas tuli muistoja mieleen:

"Ryläyksen ensimmäisessä seinänousussa kramppasi kummatkin pohkeet samaan aikaan. Söin kiivetessä yhden suolatabletin lisää ja pikkuhiljaa krampit vähenivät. Kymmenen kilometrin aikana kummatkin pohkeet kramppasivat kymmeniä kertoja." (http://matskutreenaa.blogspot.fi/2013/10/vaarojen-maraton-2013-kolibakteerin.html)

Juoksun juhlaa sumuisessa aamussa. Kuva: Antti Nousiainen

Tänä vuonna Ryläys tuntui verrattain helpolta leppoisalla vauhdillamme. Nautin joka askeleesta, kunnes saavuimme noin 25-26km kohdalla olleelle sillalle/pitkokselle. Astuin laudan päälle ja jalka lähti luistamaan. Menin oikeen kunnolla nurin ja samassa rytäkässä täräytin käden ja alaselän. Vakuuttelin Samille ja kolmannelle letkassamme olleelle ettei sattunut ja jatkoin matkaa. Pari kilometriä myöhemmin rupesi jokainen askel tuntumaan vasemman jalan lonkassa. En osannut yhdistää kaatumista ja kipua, mutta siitä se varmaan johtui.

Ryläykseltä alas ja seuraavalle vesipisteelle asti meni hyvin ja kivutta ja edelleen oli kivaakin. Kierroksen lopun tieosuudella alkoi särkeä ja sattua joka askel kokoajan enemmän. Viitisen kilometriä ennen kierroksen loppua aloin miettiä kisan kesken jättämistä, kun en pystynyt enää ottaa "valenousun" alamäen polulla juoksuaskeleita. Loppunousu tuli kuitenkin ylös sen verran hyvin, että otin päätökseni takaisin ja menin keskeytyksen sijaan huoltoon.

Vajaan kymmenen minuutin sopansyönnin, repun pakkaamisen ja energiatäydennyksen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Tauko oli tehnyt vain pahaa jalalle ja oli selvää ettei sillä jalalla ole enää metsään asiaa. Kävellessäkin jokainen askel vihlaisi niin paljon, että jätin parin sadan metrin jälkeen leikin kesken.

Pettyneenä kävin palauttamassa chipin ja gps:n järjestäjille. Kannustin hetken huoltoon tulevia kavereitani ja sain kyydin mökille. Loppupäivä menikin siideriä lipittäessä, pettymystä peratessa, ystävien menoa gps-seurannan kautta jännittäessä ja myöhemmin illalla paikan päällä kannustaessa. Ootte te hullua porukkaa!

Jälkipyykki keskeytyksestä on omassa päässä menossa edelleen. Olisinko voinut tehdä jotain toisin, tuliko kivut kaatumisen seurauksena vai oliko kyse vaan pehmeästä päästä tai paskasta kunnosta? Olen päätymässä lopputulemaan, että keskeytys oli noiden kaikkien edellä mainittujen summa.

Numeroiden perusteella kunto on kasvanut viime vuodesta harppauksen. Yhden kierroksen aika parani noin 14 minuuttia keskisykkeen pudotessa samalla 166 -> 149. Tämän vuoden kierrosaika oli 5:43:30 ja loppunousua kävelin ylös tasan 22 minuuttia.

En anna kuitenkaan tämän epäonnistumisen lannistaa vaan olen tehnyt päätöksen lopettaa nyt kolme vuotta harrastamani kestävyyshöntsäily ja ruveta treenaamaan vähän suunnitellummin ja enemmän. Ensi vuonna otan revanssin Vaarojen ultrasta ja loppuaika on alle 12h! Ennen sitä on kuitenkin vielä monta seikkailua edessä - niistä lähimpänä loka-syyskuun vaihteessa Mammuttimarssin maraton.

Pienenä spoilerina on vielä mainittava, että Vaarojen maratonilla julkistetiin ensi vuoden BUFF Trail Tour Finland ohjelma ja osakilpailut. Kauden kolmas osakilpailu on Vierumäki Trail Marathon, jonka järjestämme Lahti Trail Runnersin porukalla. Käy tykkäämässä Vierumäen kilpailun FB-sivusta, niin pysyt ajantasalla asioita kilpailun ympärillä!