Archive for 2014

Vuosi 2014 pähkinänkuoressa

No Comments »

Vuosi 2014 oli toisaalta hyvä, toisaalta parantamisenkin varaa jäi reilusti. Tässä kirjoituksessa analysoin vuoden touhut:

Treeni: Tullu käytyä hölökällä ja välillä vähän junpattua.
Kisat: Kun alisuorittaa reeneissä, voi ylisuorittaa kisoissa. Viisi vähintään maratonin mittaista hölökkää ja kourallinen pikamatkoja.
Enkat: Maraton 3:29:05, puolikas 1:34:59
Muu elämä: http://youtu.be/xcYuRwVQfys?t=11s

Hyvää ja kulunuttakin parempaa uuttavuotta kaikille!

Tampereen maratonklubin joulumaraton 21.12.2014

No Comments »

Syksyllä 2013 vuoden 2014 tavoitteita miettiessä asetin tämän vuoden ykköstavoitteeksi 3½ h alittamisen maratonilla. Polkujuoksukipinä kasvoi kuitenkin Trail Tour Finlandin myötä niin suureksi, että asfalttimaraton meinasi jäädä tältä vuodelta kokonaan juoksematta.

Mammuttimarssin palautumisen aikana kuitenkin päätin, että pitää tällekin vuodelle saada aika asfaltilta. Kilpailukalentereja tutkiessa vaihtoehdoiksi muodostui itsenäisyyspäivän maraton Kuopiossa tai joulumaraton Nokialla. Näin jälkeenpäin mietittynä tein oikean ratkaisun osallistumalla joulumaratonille ja saamalla näin edes vähän pidemmän harjoituskauden ennen maratonia.

Harjoituskausi Mammutin ja joulumaratonin välissä oli vähän kaksijakoinen. Oikeasti pitkät lenkit jäi liian vähälle, mutta sain tehtyä muutaman hyvän kiihtyvän puolipitkän noin 15-18km lenkin, joissa oli vähintään puolet noin maratonvauhtista (5min/km) juoksua. Muutenkin panostin "maratonkauteni" aikana tehoihin ja maratonvauhtiseen tai vähän nopeampaan juoksuun PK-harjoittelun kustannuksella. Luotin että rasva-aineenvaihdunta on koulutettu aiemmin tänä vuonna pitkissä suorituksissa ja nyt tarvitaan pääkopalle ja kropalle totuttelua maratonin kilpailuvauhtiseen juoksuun.

Huonosti nukutun yön jälkeen lähdimme Lean ja Jounin kanssa ajelemaan Lahdesta kohti Nokian Edeniä. Fiilis tavoitteen toteutumisesta ei elänyt tässä vaiheessa kovin vahvana vajaan viikon työreissun ja juoksutauon takia kovin korkealla. Toisaalta juoksutauko ei huolestuttanut, koska vastaavia pakkotaukoja minulla on ollut ennenkin ennen kisoja ja se on sopinut minulle. Taktiikka tälle päivälle oli kuitenkin selvä: TULOS TAI ULOS!

Nokialla vaihdoimme nopeasti juoksukamat päälle, moikkasimme uudet ja vanhat tutut läpi, juttelimme hermostuneesti ja lopulta pääsimme viivalle. Joulumaratonille oli saapunut ennätysmäärä juoksijoita, 125 kpl.

Starttihuuto kajahti ilmoille ja joukko lähti matkaan. Huomasin saman tien että olin ryhmittynyt pessimistisesti vähän turhan taakse lähtöviivalla ja jouduin ohittamaan alussa muutaman kymmentä juoksijaa. Muutaman sadan metrin jälkeen totesin että nyt mennään kovaa - liian kovaa. Pudotin vauhtia hieman järkevämmäksi, mutta edelleen järki sanoi että vauhtia oli liikaa. Noin 4:45 minuutin kilometrivauhti jäi kuitenkin päälle seuraavien 26 kilometrin ajaksi.

Juoksu kulki rennosti ja juoksukaverini Teron monesti puhuma flow oli päällä. Alun muutaman kilometrin jälkeen juoksin koko loppu matkan yksin. Yksin juokseminen ei haitannut yhtään, koska pystyin kontrolloida omaa tekemistäni eikä tarvinnut tuhlata energiaa jutteluun.

Puolimaraton pamahti täyteen noin 1 h 40 min lähdön jälkeen ja tässä kohtaa oli viimeistään selvää, että nyt tulee joko kova aika tai täydellinen kanttaaminen. Noista kumpikaan ei kuitenkaan täysin toteutunut. 26 kilometrin jälkeen jalat tuntui pökkelöityneen ja kilometrivauhti putosi noin viiteen minuuttiin. En kuitenkaan huolestunut liiemmin, koska olin reilusti aikatauluani edellä. Huolestuin vasta 34 kilometrin kohdalla pari kilometriä ennen viimeiselle kierrokselle lähtöä, kun en päässyt enää alle 5:20 kilometrejä vaikka kuinka yritin.

36km huollossa join aikaisemman yhden mukin sijaan kaksi mukillista urheilujuomaa kaikessa rauhassa (vietin huollossa ehkä 30s), häivytin keskeytysajatukset mielestäni ja päätin että nyt perkele mennään! Koko viimeisen kierroksen juoksin sen minkä jaloista lähti. Jaloissa ei kuitenkaan ollut enää kulkua alun tapaan ja kilometriajat oli noin 5:15. Viimeiset pari kilometriä sain puristettua vielä 5:04 aikaan, kun huomasin saavuttavani edellä menevän juoksijan selkää.

Maaliin saavuin ajassa 3:29:05 kaikkeni antaneena. Myöhemmin kotona näin tuloslistasta, että olin miesten sarjassa sijalla 4/41 ja maratonin kokonaistuloksissa 5/56. Takana oli siis seka ajan että tulosten perusteella ylivoimaisesti elämäni paras maraton! Maratonin jälkeen kävimme syömässä porukalla osallistumismaksuun kuuluneen jouluaterian Edenissä. Kiitos Tremkille maratonista! Oli hieno tapahtuma!

Maraton on retki kestävyyden äärirajalle ja hieman sen toisellekin puolelle. Omasta mielestäni parasta maratonissa on loppupuolella käytävä pään sisäinen taistelu keskeytysdemoneita ja kipuja vastaan. Kivun ja keskeytysajatusten voittamisen jälkeinen jo matkan aikana tuleva endorfiinipuuska pari kilometriä ennen maalia saa minut juoksemaan maratoneja tulevaisuudessakin!

Kieltämättä tälle polkuhölkkääjälle jäi sunnuntaista pieni asfalttimaratonkärpänen pyörimään tyhjään pääkoppaan ja tulen varmasti juoksemaan jossain maratonin ensi vuonnakin. Aika tulee silloin olemaan 3:1x!

Garminin datat lenkiltä: http://connect.garmin.com/modern/activity/654450916

Hyvää ja rauhallista joulua blogini lukijoille!

Mammuttimarssin maraton 2014: 3-2-1 KÄRSIKÄÄ!

1 Comment »

Perjantaina iltapäivällä töistä päästessä haukotti - haukotti ihan hirveästi! Kroppa ilmeisesti luuli, että kohta pääsee sohvalle makaamaan ja palautumaan työviikosta. Voi kuinka väärässä kroppa olikaan!
Mammuttimarssin pääkallopaikkaa Otalampea kohti ajellessa satoi useaan otteeseen vettä - välillä vähän reilumminkin. Koukkasin Espoosta kolme uskaliasta kyytiin ja jatkoimme hölmöllä reittivalinnalla kohteeseen. Kohtalo yritti ilmeisesti viestittää, että tänään on hölmöjen reittivalintojen päivä. Tuossa kohtaa en sitä vielä tajunnut.

Suunnitelma selvä.
Lähdön hetket käsillä.
Perillä hoidimme ilmoittautumiset, juttelimme muiden juoksijoiden kanssa ja hermoilimme asiaan kuuluvat hermoilut ennen starttia. Kello 21 kuului odotettu lähtölaskenta: 3-2-1 KÄRSIKÄÄ!

Tässä vaiheessa suosittelen avaamaan kartan ja reitin tämän linkin takaa ja seuraamaan matkaa rastiväli kerrallaan sieltä: http://www.rastit.fi/1095/ Minun GPS-jälkeni on vihreä.

3 - 2 - 1 KÄRSIKÄÄ (Mammuttimaratonin perinteinen lähtölaukaus)
Matka kohti ensimmäistä rastia alkoi. Lähdimme Tuukan kanssa matkaan sopimuksella edetä koko reitti porukassa. Alkuun mentiin katuvalojen valaistessa tietä ja letka alkoi pikkuhiljaa pidentyä. Jo melko alkuvaiheessa pidempien matkojen taivaltajat erkanivat omalle reitilleen ja jatkoimme pienessä porukassa juoksemista. Katuvalojen loppuessa jatkoimme vähän tylsää maantiejuoksua ja säästelimme Tuukan kanssa otsalamppujen akkuja hyödyntäen muiden valoja. Ensimmäinen rasti löytyi helposti noin 6,2km lähdön jälkeen. Aikaa oli vierähtänyt 39 minuuttia.

Ilo irti mistä ikin lähtee, sata prossaa mitä ikinä teen. Vähempäänkään en tyydy; ja tää hymy, se ei hyydy! Lasken laukkuni, mutta ihan hetkeksi. Tie vie se on refleksi. Kuljettuna joka pitäjää, tunne en mä koti-ikävää...
Pimeetä touhua.

Lähdimme tietä pitkin kohti toista rastia ja meinasimme päätyä omakotitalon pihaan. Tässä kohtaa piti ensimmäistä kertaa hieman suunnistaa. Löysimme pienen miettimisen jälkeen kiertävän reitin ja jatkoimme matkaa. Saimme tällä rastivälillä vinkin Millenium 2000-reitistä, jonka kautta meidän olisi pitänyt päästä oikaisemaan pieni metsäosuus. Etsimme reitin lähtöä sitä löytämättä ja päätimme oikaista pellon poikki seuraavalle tielle. Tämä oli virhe! Pellolla aitojen välissä ojien yli hyppiessä kirosin itseäni, etten tehnyt suunnitelman mukaan vaan kuuntelin muita ja jatkoin matkaa. Pellolta pois pääsyn jälkeen oikasimme metsän läpi ja tuurilla löysimme polun jota lähdimme (taas tuurilla) etenemään oikeaan suuntaan. Pääsimme takaisin alunperin suunnitellulle reitille, jota pitkin etenimme helposti toiselle rastille. 11,6km / 1 h 25 min.

Hyvä kiinanlamppu pelasti poluilla paljon.
Kolmannen rastin lähestyminen meni kirjaimellisesti metsään! Alun tie- ja polkuosuudet meni juuri niinkuin olimme suunnitelleet, mutta metsän läpi oikaistessamme kulkusuunta rupesi väkisin vääntymään idän sijasta luoteeseen. Rämmimme soita, kalliota ja pusikkoja pitkin hieman jo ärsyyntyneinä reittivalintaamme. Välillä piti hypätä ojien yli ja välillä kiivetä jyrkännettä. Lopulta löysimme tielle, jota pitkin pääsimme helposti rastille. Jälkeenpäin ajatellen ei todellakaan olisi kannattanut lähteä poluille ja metsään vaan kiertää vähän pidemmältä teitä pitkin. Olisi säästetty varmaankin noin puoli tuntia rastivälillä. Rastilla matkaa takana 19,8 km ja aikaa 2 h 50 min.

Tuukka leimaamassa kolmosrastia.
Neljännelle rastille lähdimme pienen metsäoikaisun kautta. GPS-jäljestä näkee, että vähän metsään se meni, mutta ei siinä paljon hävitty. Loppu matka olikin helppoa polkua ja tietä. Olin suunnitellut ennen neljättä rastia juomatäydennyksen Haukkalammen ulkoilumajalla ja vesipiste löytyikin nopeasti. Majalta rastin suuntaan lähtiessä tuli iso joukko muita kilpailijoita vastaan ja tässä kohtaa tajuttiin kuinka paljon olimme hävinneet 2-3 rastivälillä. Pienet pirunsarvet kasvoivat varmaan päähän ja ajatus pelkästä höntsäilystä rupesi siirtymään edelle ehtineiden ohittamiseen. Neljättä rastia etsimme ensin väärän jyrkänteen alta, sitten toisen väärän jyrkänteen alta ja vihdoin kolmannen alta se löytyi. Matkaa takana 26km / 4h.

Harvoja valaistuja osuuksia Haukkalammelle saapuessa.
Viides rastiväli oli helppoa metsien valtatietä sorapohjalla. Nousuja tuli tälle välille jonkin verran, mutta vastapainona myös alamäkeä. Rasti löytyi nopeasti opastaulun takaa. Matkaa takana 28,4km / 4h 18min.

Kuudennelle rastille vievän polun alkua arvoimme jonkin aikaa ja lähdimme etenemään. Polkujen risteyksissä oli pieniä hahmotusongelmia ja aikaa kuului. Pääsimme tienristeykseen, jossa vaihtoehtoina oli suoraan tai oikealle. Oikealle mennyttä tietä ei näkynyt lainkaan kartassa emmekä uskaltaneet lähteä sitä etenemään. Juoksimme suoraan kolmisensataa metriä, jonka jälkeen onneksi tajusimme, että tämä ei voi olla oikea suunta. Pienen neuvonpidon ja yhden metsäreittikokeilun jälkeen palasimme risteykseen ja lähdimme kartassa näkymättömälle tielle. Se osoittautui oikeaksi ja tien vierestä lähti hakemamme polkukin. HUH! Loppu reitti kuudennelle rastille oli helppoa. Rastia lähestyessä meitä vastaan tuli meidät aikaisemmin ohittaneita joukkueita. Matkaa rastilla takana 35km / 5 h 18 min.

Muiden ihmisten näkeminen pimeässä metsässä toi selkeästi ihan uutta loikkaa tossuun ja vauhti kasvoi hieman. Löysimme etukäteen OSM-kartasta katsomani polun jota pitkin oikaisimme noin 400m tiekierron. Tupsahdimme oikopolulta aiemmin kohtaamiemme juoksijoiden eteen ja taas tuntui jostain ilmestyneen ylimääräistä energiaa elimistöön. Kilpailuvietti otti vallan ja vauhti pysyi hyvänä. Seitsemäs rasti tuli vastaan 38,6km / 5 h 50 min kohdalla. Täällä ohitimme taas yhden seurueen.

Kahdeksannelle rastille mennessä emme meinanneet pysyä Myllypuron ylityksen jälkeen millään kartalla. Ilmansuunta oli kuitenkin suurinpiirtein oikea, joten jatkoimme leveän hiekkapohjaisen polun juoksemista. Lopulta tie tuli vastaan ja saimme itsemme taas kartalle. Kahdeksas rasti oli uimarasti ja tässä kohtaa päätimme kumpikin käydä uimassa sakkorastin sijaan. Sakkorastin matka olisi ollut noin 5km eli loppuaikaan olisi tullut 35-40 minuuttia lisää.

Uimarastilla oli synkkää. Poijut piti kiertää ulkopuolelta.
Pääsimme helposti uimarastille, jossa riisuimme vaatteet pois ja kävimme vuorotellen uimassa uimarastin valvojien määräämän noin 15 metrin pätkän. Vesi oli virkistävää - noin 2cm lämpöistä. Uimarastille tullessa matkaa oli takana 43,6km / 6 h 36 min.

Viimeistä, yhdeksättä rastia kohti lähtiessä uimisen tuoman adrenaliiniryöpyn vallassa huomasin jalkojen tuntuvan huomattavasti paremmalta kuin ennen uimaan menoa. Kylmä oli vienyt nilkkakivun pois ja vasemman jalan pökkelöityminen oli tiessään! Juoksimme teitä pitkin pellon reunaan missä huomasimme peltojen olevan aidatut. Rämmimme pellonreunoja pitkin peltojen väliselle hyvin mutaiselle ajotielle (ilmeisesti karjan siirtymäreitti pellolta toiselle) ja taas toisen pellon reunaa pitkin rastille. Viimeisellä rastilla takana 47,7 km / 7h 25min.

Viimeiseltä rastilta maaliin olin piirtänyt reitin lähtemään ensin sähkölinjaa pitkin, josta teita pitkin takaisin Otalammen seurojentalolle. Sähkölinjalle oli ilmeisesti pidempimatkalaisten toimesta muodostunut pieni polku, mikä oli alkuun jopa juostavaa. Juoksimme hyvää vauhtia polkua pitkin, kun yhtäkkiä upposin nilkkaa myöten suohon. Suota kesti varmaan ainakin pari sataa metriä ja pahimmillaan upotus oli puoleen sääreen. Kengät täynnä vettä lompsimme vielä hetken linjaa pitkin ja teitä pitkin maaliin.

Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin, elän täysillä hetkessä matkalla nauttien retkestä! (hei!) Kirjavat vaiheeni kertoa mä voisin, aamulla nostan kytkintä ja poistun nauraen rytmissä Näin!

Maalissa olimme noin ajassa 7 h 48 min ja matkaa tuli yhteensä 50,8 km. Saimme kuulla maalissa, että epävirallisissa tuloksissa olimme sijalla kolme!

Maaliin pääsyn jälkeen kävimme saunassa, söimme mammutinhäntäkeittoa ja lähdimme kotimatkalle. Tekstin väleissä on pari lainausta, jotka kuului radiosta kotimatkalla. Fiilis oli monessa kohtaa kisaa kuin Nauravalla kulkurilla!

Mammutinhäntäkeittoa maalissa. Hyvää :)
Reissu oli suunnistuksellisista virheistä huolimatta ehkä elämäni hienoin liikuntakokemus! Pimeä metsä, otsalamppu, kartta, kaveri mukana ja mukavuusalueella hölkkäämistä koko yön läpi - hieno tapa viettää perjantai-iltaa! Näin jälkikäteen fiilis on tietysti kolmen tunnin yöunista huolimatta aika väsynyt, mutta onnellinen!

Kiitos Tuukalle mainiosta matkaseurasta ja Peräkylän ponnistukselle hienon tapahtuman järjestämisestä! Nähdään taas ensi vuonna ;)

Garminin datat: http://connect.garmin.com/modern/activity/624253574


Mammuttimarssi ennakko: #kylmää #sadetta #räntää #nälkää #pimeää

No Comments »

Peräkylän Ponnistuksen vuosittain järjestämä Mammuttimarssi kilpaillaan 31.10.-1.11.2014. Itse olen lähdössä noin 50 kilometrin pituiselle Mammutti maratonille.
Alkuun vähän tietoa tapahtumasta:

Mammuttimarssin filosofinen tausta

Mammuttimarssi jäljittelee armeijan erikoisjoukkojen harjoitusta, joka jäljittelee kommandoryhmän tehtävää vihollislinjojen takana. Vrt kaukopartiomiehet. Tässä kyseisessä kuvitellussa tilanteessa ei pystytä lentokoneella/helikopterilla heittämään kohdealueelle huoltopakkauksia, vaan ne on kannettava alusta asti mukana. Jos matkan varrella tulee vastaan sopivia resursseja, niitä voi käyttää. Kuitenkin: Ne paikalliset resurssit/palvelut ei tule vastaan ellei niitä osaa etsiä, ja sitä varten pitää ennen tehtävää suorittaa tiedustelua, ja suunnitella matka niin että pystyy noita paikallisia palveluja käyttämään. Mammuttimarssissa reittipisteet annetaan etukäteen, jokaisella on viikko aikaa hankkia tietoa kohdealueesta. Siis tarkoitus ei ole lähtökohtaisesti kuljettaa suurta määrää ruokaa/juomaa, tai kulkea nälkäisenä ja janoisena.

Mammuttimarssi ja Sodankäynnin taito

Sunzin lekendaarinen teos "Sodankäynnin taito", tuo sodankäynnin ja johtamisen klassiko joka kirjoitettiin yli 2400 vuotta sitten Kiinassa, on omiaan juuri Mammuttimarssin stratekiaoppaaksi (toinen vaihtoehto on Sudenpentujen Käsikirja). Sunzin oppien turvinhan Haltikin valloitettiin.

Sodankäynnin taidon yhdeksäs luku "Marssi" auttaa oiwasti perusstratekian hahmottamisessa, sulussa sovellusesimerkkejä vuoden 2012 Mammuttimarssista:

  • Ylitä vuoristot laaksoja noudattaen. Kun näet vehmaan maaston, ota asemat ylängöiltä (Re: X-factor), taistele alaspäin, älä nouse taistelemaan ylöspäin. Näin asemoidaan armeija vuoristoissa.
  • Kun vesistöjä on ylitetty, on välttämätöntä ottaa niihin etäisyyttä. (Re: Uintirasti)
  • Ylitä suolarämeet kiireesti äläkä jää niille viivyttelemään. (Re: voitaneen yleistää kaikkiin rämeisiin, mitä matkalta löytyy)
  • Jos korkeaan heinään on asetettu paljon esteitä, tarkoitus on johtaa harhaan. (Re: perhanan rastimestari/mestarinna)

Myös seuraavista luvuista "Maaston muoto" ja "Yhdeksän Maastoa" löytyy Mammuttimarssijoille hyödyllisiä oppeja:

  • Maasto voi olla helppopääsyinen, vaikeakulkuinen, torjuva, ahdas, jyrkkä tai etäinen. (Re: tähän kategoriaan uppoo about kaikki MM:n rastit)
  • Kevyt maasto on maasto, missä on tunkeuduttava vihollisalueelle vain lyhyen matkaa. (Re: ne muutamat tien vieressä olleet rastit)
  • Saavutettava maasto on maasto, minne minä voin edetä ja vihollinen voi saapua. (Re: saunapalju)
  • Raskas maasto on maasto, missä on tunkeuduttava syvälle vihollisalueelle ja selän taakse jää lukuisia linnoitettuja kaupunkeja ja kyliä. (Re: Vihdin keskusta ja Birgitan linnan rauniot)
  • Kun ryöstellään rikasta maaseutua, on armeijalla tarpeeksi syötävää. (Re: 24h ABC ja nakkikiskan ulkopuolinen huolto)

Ylläolevien lähde: Peräkylän ponnistus / Mammuttimarssi (http://www.perakylanponnistus.com/kilpailut/mammuttimarssi.php)

Lähtökohdat Mammuttimaratonille

Bongasin viime syksynä mukavan järjettömältä kuulostavan tapahtuman netistä. Luin syksyn ja talven aikana monia kilpailuraportteja viime syksyltä ja mietin että tuonne on joku vuosi lähdettävä! Jo kesällä, hyvissäajoin ennen Vaarojen maratonia oli sitten puhetta twitterissä tämän vuoden Mammuttimarssille osallistumisesta. Puhe oli tuolloin ultrahuumassa ollut 100km matkasta. Suunnitelma jäi elämään hiljaiseloa, koska halusin olla varma palautumisestani Vaarojen maratonin jäljiltä. Vaarojen pettymyksen jälkeen olin entistä varmempi Mammuttimarssille osallistumisesta, mutta matkan päätin lyhentää vain maratonin pituiseksi. (Mammuttimarssin maraton on noin 50km).

Mammuttimarssi eroaa normaaleista juoksukilpailuista parilla tavalla: Reittiä ei ole merkitty millään tavalla. Kilpailijat saavat noin viikko ennen tapahtumaa koordinaatit reittipisteille, joissa on käytävä leimaamassa tekstiviestillä piste käydyksi. Myös karttamateriaali on hankittava itse ja suunniteltava edettävä reitti. Kilpailu juostaan pimeässä (juoksijoiden lähtö kello 21:00) ja eikä reitillä ole huoltopisteitä. Jokaisella matkalla yksi rasteista on uimarasti, jonka voi kiertää käymällä ennalta tuntemattoman pituisen sakkolenkin.

Oma harjoitteluni Vaarojen maratonin jälkeen on ollut lähinnä hupihölökkää. Palautuminen kesti yllättävänkin kauan ja kevytkin lenkkeily teki jalat oudon kipeiksi vielä parin viikon jälkeekin. Hieronta onneksi auttoi palautumisessa ja nyt on jalat aika tuoreen tuntuiset uusiin hölmöilyihin.

Huonosta valmistautumisesta huolimatta tuntuu todella kivalta lähteä retkeilemään Nuuksion yöhön. Edellisestä reilun maratonin mittaisesta juoksusta on vähän vajaa kuukausi aikaa, mutta tunnen kroppani olevan valmis uuteen elämykseen. Elämysten haku tuntuu olevan mulle se juttu näissä hölkkähommissa ja sellainen on varmasti taas tulossa.

Jos joku haluaa katsella esim tuloksia tai seurailla somessa tunnelmia, niin osallistun kisaan seuran nimissä yksihenkisenä Lahti Trail Runners joukkueena.

Helsingin sanomat 22.10.1972 - Lääkärin sanoissa lienee totuuden siemen

Vaarojen ultra 86km, DNF!

1 Comment »

Heräsin lauantai aamuna 4:50 huonosti nukutun yön jälkeen, nousin ylös, kävelin pintakaasumökin keittiöön ja mietin mielessäni, että kroppa tuntuu yllättävän hyvältä ja pirteältä. Aamupalapöydässä puheensorina oli odotetun hermostunutta ja kaikilla tuntui jo olevan ajatukset parin tunnin päästä tapahtuvassa startissa.

Viimeiset säädöt ja gps:n kiinnitys reppuun.
Kuva: Tuukka Peltola
Viimeisten paniikissa tehtyjen tavarapakkausten jälkeen siirryimme kimppakyydillä Ukko-Kolin päälle lähtöön. Edelleen kroppa tuntui hyvältä ja fiilis oli katossa. Aamulähtö sopii ilmeisesti hyvin kropalleni vaikken aamulenkkeilyä harrastakaan. Lähtöpaikalla tavattiin tuttuja, juteltiin ja naurettiin - hermostuneesti edelleen.

Miian kanssa odottamassa starttia.
Kuva: Elina Kallström
Lähdön aika koitti ja huomasin lähteneeni vähän kavereitani edempää ja/tai kovempaa. Alkuvauhti tuntui kuitenkin hyvältä ja jatkoin tasaista lyllerrystäni. Hetken juoksemisen jälkeen Sami saavutti minut ja lähdettiin porukalla jatkamaan taktiikkana mennä alamäet rennon vauhdikkaasti rullaten ja ylämäet reippaasti kävellen. Ensimmäisen viiden kilometrin kilometriajat vaihteli 5:33-7:35 välillä.

Koko alkumatkan Kiviniemeen asti (18km) oli tunne, että tästä tulee hyvä päivä! Juoksu kulki, kävely kulki, ylämäet tuntui hyvältä, mieli oli iloinen ja juttua riitti. Jauholanvaaralle kiivetessä odotin kohta aukeavaa mahtavaa maisemaa, joka ei pettänyt tälläkään kertaa: Uskomattoman kaunis syksyinen aamu, usva peitti Herajärven, aurinko paistoi ja elämä hymyili.

Maisemaa. Kuva: Antti Nousiainen

Kiviniemessä vesistönylityksen jälkeen oli ensimmäinen huolto, jossa tankkasimme nopeasti juomapullot ja jatkoimme matkaa. Ryläystä kohti taivaltaessa olo oli edelleen energinen ja muistelin viime vuoden fiiliksiä samoilta kohdilta:
"Huoleni oli aiheellinen: 21km kohdalla energiat loppuikin sitten kuin seinään. Päätin kokeilla pienellä riskillä ylensyömistä ja söin kaksi energiageeliä, kaksi suolatablettia ja join vettä päälle. Kilometrin päästä täydensin vielä kolmella glugoositabletilla." (http://matskutreenaa.blogspot.fi/2013/10/vaarojen-maraton-2013-kolibakteerin.html)
Lähdimme nousemaan Ryläykselle ja taas tuli muistoja mieleen:
"Ryläyksen ensimmäisessä seinänousussa kramppasi kummatkin pohkeet samaan aikaan. Söin kiivetessä yhden suolatabletin lisää ja pikkuhiljaa krampit vähenivät. Kymmenen kilometrin aikana kummatkin pohkeet kramppasivat kymmeniä kertoja." (http://matskutreenaa.blogspot.fi/2013/10/vaarojen-maraton-2013-kolibakteerin.html)
Juoksun juhlaa sumuisessa aamussa. Kuva: Antti Nousiainen
Tänä vuonna Ryläys tuntui verrattain helpolta leppoisalla vauhdillamme. Nautin joka askeleesta, kunnes saavuimme noin 25-26km kohdalla olleelle sillalle/pitkokselle. Astuin laudan päälle ja jalka lähti luistamaan. Menin oikeen kunnolla nurin ja samassa rytäkässä täräytin käden ja alaselän. Vakuuttelin Samille ja kolmannelle letkassamme olleelle ettei sattunut ja jatkoin matkaa. Pari kilometriä myöhemmin rupesi jokainen askel tuntumaan vasemman jalan lonkassa. En osannut yhdistää kaatumista ja kipua, mutta siitä se varmaan johtui.

Ryläykseltä alas ja seuraavalle vesipisteelle asti meni hyvin ja kivutta ja edelleen oli kivaakin. Kierroksen lopun tieosuudella alkoi särkeä ja sattua joka askel kokoajan enemmän. Viitisen kilometriä ennen kierroksen loppua aloin miettiä kisan kesken jättämistä, kun en pystynyt enää ottaa "valenousun" alamäen polulla juoksuaskeleita. Loppunousu tuli kuitenkin ylös sen verran hyvin, että otin päätökseni takaisin ja menin keskeytyksen sijaan huoltoon.

Vajaan kymmenen minuutin sopansyönnin, repun pakkaamisen ja energiatäydennyksen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Tauko oli tehnyt vain pahaa jalalle ja oli selvää ettei sillä jalalla ole enää metsään asiaa. Kävellessäkin jokainen askel vihlaisi niin paljon, että jätin parin sadan metrin jälkeen leikin kesken.

Pettyneenä kävin palauttamassa chipin ja gps:n järjestäjille. Kannustin hetken huoltoon tulevia kavereitani ja sain kyydin mökille. Loppupäivä menikin siideriä lipittäessä, pettymystä peratessa, ystävien menoa gps-seurannan kautta jännittäessä ja myöhemmin illalla paikan päällä kannustaessa. Ootte te hullua porukkaa!

Jälkipyykki keskeytyksestä on omassa päässä menossa edelleen. Olisinko voinut tehdä jotain toisin, tuliko kivut kaatumisen seurauksena vai oliko kyse vaan pehmeästä päästä tai paskasta kunnosta? Olen päätymässä lopputulemaan, että keskeytys oli noiden kaikkien edellä mainittujen summa.

Numeroiden perusteella kunto on kasvanut viime vuodesta harppauksen. Yhden kierroksen aika parani noin 14 minuuttia keskisykkeen pudotessa samalla 166 -> 149. Tämän vuoden kierrosaika oli 5:43:30 ja loppunousua kävelin ylös tasan 22 minuuttia.

En anna kuitenkaan tämän epäonnistumisen lannistaa vaan olen tehnyt päätöksen lopettaa nyt kolme vuotta harrastamani kestävyyshöntsäily ja ruveta treenaamaan vähän suunnitellummin ja enemmän. Ensi vuonna otan revanssin Vaarojen ultrasta ja loppuaika on alle 12h! Ennen sitä on kuitenkin vielä monta seikkailua edessä - niistä lähimpänä loka-syyskuun vaihteessa Mammuttimarssin maraton.

Pienenä spoilerina on vielä mainittava, että Vaarojen maratonilla julkistetiin ensi vuoden BUFF Trail Tour Finland ohjelma ja osakilpailut. Kauden kolmas osakilpailu on Vierumäki Trail Marathon, jonka järjestämme Lahti Trail Runnersin porukalla. Käy tykkäämässä Vierumäen kilpailun FB-sivusta, niin pysyt ajantasalla asioita kilpailun ympärillä!

Täällä ollaan

No Comments »

405 km yksin autossa jumiuttaa jalat, saa pääkopan muuttam
aan monta kertaa tulevaa kilpailutaktiikkaa, miettimään onko koko touhussa järkeä yms yms yms. Samaan aikaan kuitenkin into huomisesta startista kasvoi kilometrien vähentyessä kohti Kolia.


Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 fb-ryhmän kimppamökillä oli jo sinne saapuessani odottelemassa Elina, Timo, Sami ja Tuomas. Majoittumisen jälkeen käytiin hotellilla syömässä ja nyt on pakkailtu hermostuneen puheensorinan siivittämänä varusteita huomista varten.


Huomenna aamulla kello 7 pamahtaa lähtölaukaus Vaarojen maratonin 86km matkalle. Pisin, hulluin, järjettömin ja varmasti rankin suoritukseni tähänastisen hölkkäuran aikana, mutta eiköhän siitä hyvä tule. Taktiikkana on rauhallinen aloitus ja 70km jälkeen urku auki :D Urku auki -vaihetta voi olla hankala havaita, mutta yritys on kova :)

Menemistäni voi seurata tapahtuman gps-seurannasta osoitteessa http://www.tulospalvelu.fi/gps/20141004vmara86/

Nyt loputkin kamat kasaan ja nukkumaan.

ps. Edelleen jännittää....

Vaarojen maraton -ennakko

1 Comment »

Lauantaina 4.10.2014 on edessä elämäni tähän mennessä raskain, hulluin, pisin, mielenvikaisin ja järjettömin kuntoilusuoritus: Vaarojen maratonin 86km ultramatka.

Valmistautuminen Vaaroille on ollut vähän kaksijakoinen. Kilometrejä on jo enemmän alla kuin koko viime vuonna, mutta silti harjoittelu on ollut aika katkonaista ja väliin on tullut taukoja parin flunssan, pitkän työmatkan, muuton, saamattomuuden ja laiskuuden takia. Lähden kuitenkin melko luottavaisena matkaan ainoana tavoitteena maaliinpääsy. Itseluottamusta nostaa kesän pari kisaa ja hyvän tuntuisesti menneet pitkikset.

Startti on lauantaina aamulla klo 7. Tätä silmälläpitäen tein viimeisen juoksupitkiksen siten, että lähdin aamulla samoihin aikoihin liikkeelle eikä kroppa tuntunut pöllömmältä. Sykkeet pysyi tuolloin alhaalla ja kroppa oli heränneen tuntuinen heti alusta saakka.

Salainen sotasuunnitelmani kisan varalle on edetä ensimmäinen 43km kierros noin kuudessa tunnissa, käydä nopeasti huollossa ottamassa mukaan otsalamppu ja lisää evästä ja lähteä samoilla lämpösillä takaisin reitille. Toivon että kunnon hässäkällä, mutta suunnitelmallisesti tehty huolto ei anna aikaa ruveta ajattelemaan keskeyttämistä, kipeitä jalkoja, vajavaista energiatasoa tai muita hölmöjä ajatuksia.

Toinen kierros onkin sitten täysi mysteeri. Toivottavasti juoksusta tulee jotain ainakin puoliväliin saakka, josta kävelen sitten vaikka väkisin takaisin kilpailukeskuksena toimivalle Sokos Hotel Kolille. Aurinko laskee lauantaina Kolilla kello 18:22 ja pimeys saapunee kello 19 maissa. Otsalampun valossa joutunee siis kipittää tunnista kolmeen.

Ultrahuuman yllättämänä olen sortunut varustelukilpailuun ja uusinut käytännössä kaikki kilpailuvarusteeni. Mukaan lähtee:
Kengät: Salomon Speedcross 3

Osa mukaan lähtevästä energiapommista.
Vaatteet: Compressport Trail running paita ja trikoot, Compressport R2 säärystimet, Compressport Armforce irtohihat, SOC lippa, 2kpl Buff huiveja, Lidlin juoksuhanskat. Lisäksi alussa päällä ja loppumatkan repussa ohut juoksutakki.
Reppu: Salomon Skin Pro 14+3 Set
Energia ja juoma: High5 Zero elektrolyyttijuomaa, High5 Isogel ja Energygel geelejä, Squeezy geelejä, Dexal energiajuomaa jne.
Mittari: Garmin Fenix 2
Otsalamppu: 900lum kiinanihme + pieni varaotsalamppu

Seuraava postaus tullee Kolilta ja sisältää viimeiset tunnelmat. Jännittää!

NUTS Midnight Sun Trail Ultra

2 Comments »

"Hetta–Pallas-vaellusreitti on Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon kuuluva vuonna 1934 linjattuvaellusreitti. Kesäreitti on 55 ja talvireitti 53–60 kilometriä pitkä. Reitille ominaista on ylitettävientunturien määrä, ja vaellus onkin lähinnä tunturilta toiselle patikoimista. Tunturien välillä laskeudutaan kuruihin." lähde: wikipedia.fi

Helmikuussa kevään maratonhaaveiden painuessa unholaan ilmoittauduin Northern Ultra Trail Servicen järjestämään Midnight Sun Trail Ultra -polkujuoksukilpailuun (tuttavallisemmin some-kielellä #NUTSPallas) sillä ajatuksella, että se olisi vuoden pääkilpailu jonka varaan koko kevään ja kesän treenit rakentuisi. Kevät ja kesä ennen tätä kilpailua meni vaihtelevalla menestyksellä ja ennen kisaa kesän ehdoton kohokohta oli Kesäyön unelman reilun 45km lenkki Jyväskylän maisemissa. 

Lähdin ajelemaan kohti Hettaa perjantai aamuna viideltä ja poimin matkalta kyytiin Miia-Marian ja Kaijan. Parin nopean pysähdyksen jälkeen olimme Enontekiössä perjantai-iltana vähän ennen seitsemää. Matka sujui yllättävänkin kivuttomasti välillä kuskia vaihdellen ja hieman ehkä jännittyneenä tulevasta koitoksesta. Majoituimme kommuuniimme (rivarinpääty hotellin vieressä), jonne olikin jo edeltä kerennyt Janne, Toni, Antti, Anssi ja Miia. Olin varannut perjantai-illalle pastabuffetin hotellilta, mutta se osoittautui valitettavasti pettymykseksi. Kävin myös kisainfossa hotellin auditoriossa, mutta siitä jäi aika vähän päähän hermostuneisuuden takia. Illalla kävin vielä toivottamassa onnet 125km matkalle lähteneille hulluille ja siirryin ennen puolta yötä sänkyyn pyörimään.

Lauantaina aamuyöstä neljältä heräsin kovaan ukkoseen ja ensimmäisenä tuli mieleen: "Voi paska, mitenhän 125km porukalla menee tossa kelissä." Kaivoin kännykän esiin ja totesin hurjien olevan matkassa Ylläs-Pallas välillä. Loppu yö menikin erittäin katkonaisesti nukkuen. 

Kisa-aamu ja -päivä meni varusteiden kanssa säätäessä (että sai Feng shuit kohilleen ;) ), hermoillessa, viimeisiä eväitä hankkiessa ja lopulta sain aikaiseksi pienimuotoisen kiireenkin ennen Pallakselle suunnanneen bussin lähtöä. Bussimatka tuntui kestävän ikuisuuden ja maisemat näytti tasaisilta. Lähemmäs Pallasta päästyämme totuus hyppäsi silmille: Tuntureita jonossa ja vielä aika hemmetin korkeita sellaisia!


Jännittynyt (minä) ja innostunut ultraaja (Miia) matkalla starttiin.
Reilun tunnin odottelun jälkeen oli starttihetki käsillä. Starttipaikalle porukkana kävellessä huomasin olevani vähän turhan etujoukoissa ja kaikki ympärillä olevat näytti ihan urheilijoilta, mutta ajattelin että kyllä sieltä vauhdikkaammat ohi tulee. Heti startista reitti lähti nousemaan ja kartasta katselin ylämäen olevan noin viiden kilometrin mittainen. Lähdimme yhtä matkaa Miian kanssa matkaan ja juoksimme loivemmat ylämäet ja kävelimme jyrkemmät. Todellisuudessa ylämäkeä oli noin kolme kilometriä, jonka jälkeen alkoi pidempi lasku. Laskuissa annoin tuoreilla jaloilla mennä vähän rivakammin ja nautin menosta.

Jo tässä vaiheessa selvisi, että reitti tulee olemaan aikamoista kivikkoa. Anssi oli hotellilla kertonut, että alun 25km on teknisempää ja kivikkoisempaa, jonka jälkeen alkaa helpompi osuus. Muutama pieni läheltäpititilanne nilkkojen kanssa reitillä kävikin, mutta enimmäkseen kivikosta oli haittaa varpaille. Potkasin ukkovarpaan kiveen varmaankin 15 kertaa reissun aikana.

Ennen reitin ensimmäistä huoltopistettä noin 23km kohdalla alkoi juomat olla aikamoisen vähissä, koska missasin pari pientä puroa joista olisi saanut täytettyä pulloja. Tässä kohtaa tuli ensimmäistä kertaa janontunne ja vähän pelästyin tilannetta. Yleensä janon yllättäessä juominen on jo pahasti myöhässä. Onneksi hetken hölköttelyn jälkeen tuli vastaan tunturipuro. Kyllä voi vesi maistua hyvältä!

Kaikki meni hienosti noin 25km saakka, jossa huomasin energioiden olevan aika vähissä. Ensimmäinen merkki tästä oli kompurointi. Löin pari kertaa varpaan kiveen vähän ajan sisään ja kaaduin kerran. Puolitin tässä kohtaa geelien otto välin ja tuplasin urheilujuoman vahvuuden. Otin myös saman tien pari kappaletta suolatabletteja imeytymisen tehostamiseksi. Pikkuhiljaa energiat palasi ja sain taas uutta intoa jo välillä aika synkkienkin ajatusten keskelle. Olin edennyt aika paljon yksin tuohon saakka ja Miia tulikin yhdellä tasaisemmalla osuudella taas rinnalle ja edettiin hetken aikaa porukassa. Vähän ennen 30km saavuttamista Miia karkasi yhdessä nousussa edelle ja en pystynyt millään vastata vauhtiin. 


Pyhäkeron huipulla!

Viimeiseen, noin 5km pitkään nousuun lähtiessä muutama kilpakumppani tuli ohi minusta, mutta jatkoin samaa rauhallista nousutahtia kunnes naisten sarjan neljänneksi tullut Ali Leivo tuli minusta ohi. Lyöttäydyin hetkeksi Alin seuraan ja sain uutta puhtia kun pääsi pitkästä aikaa juttelemaan hetkeksi jonkun kanssa. Ali kuitenkin katosi horisonttiin hieman loivemmassa kohdassa. Tässä kohtaa suunniteltua kovempi alku vähän harmitti. Pyhäkeron nousu huiputti juoksijaa useampaan kertaan. Ainakin kolme kertaa luulin olevani huipulla, mutta huipun jälkeen ilmestyi esiin uusi huippu.

Pyhäkerolta laskeutuminen ei tuntunut etureisissä kovinkaan mukavalta, mutta annoin silti mennä sen mukaan miten pystyi. Sain alamäessä kiinni edelläni menneen kaksikon ja lyöttäydyin heidän seuraansa juoksemaan kohti Pyhäkeron päivätupaa. Päivätuvalla oli aika huonot opasteet mihin suuntaan jatkaa, mutta löysimme onneksi oikean polun. Hetken matkaa polkua juostuamme menin oikeen kunnolla nurin juurakossa. Samaan aikaa kaatumisen kanssa kramppasi vielä oikean jalan pohjekin. Pääsin kuitenkin nopeasti ylös ja sain vielä esitettyä kanssajuoksijoille ettei sattunut. Oikeasti sattui aika paljon. Vähän nurinmenon jälkeen saavutimme polulla naisen joka oli pummannut päivätuvalla ja nesteet oli sen takia hyvin vähissä. Pienen juomatarjoilun jälkeen puhtia näytti kuitenkin tulevan lisää.

Viimeinen huolto oli tieosuuden alussa noin 43km kohdalla. Huollossa oli hyttysiä ja mäkäräisiä ihan järjetön määrä! Arvioin että pulloissa oli noin 1,2l urheilujuomaa ja elektrolyyttijuomaa ja jätin hyttysten takia juomatäydennyksen väliin. Otin vain nopeasti pari kourallista sipsejä mukaan ja jatkoin matkaa. Pari kilometriä hiekkatietä taivallettuani putosin porukasta; kunto loppui kesken. Jatkoin matkaa yksin tylsää hiekkatietä pitkin miljoonien inisijöiden syötävänä. Oli aika synkkiä ajatuksia ja päätin tässä kohtaa että Vaarojen maratonin 86km matka vaihtuu 43 kilometriin koska olen niin paskassa kunnossa. Noin 4,5km ennen maalia loputtoman tuntuisella taipaleella kaivoin kännykän repusta ja katsoin Google Mapsista paljon on matkaa viellä jäljellä. Ajattelin että 4,5km menee vaikka konttaamalla.

Hiekkatien jälkeen oli vielä jäljellä alunperin 5km pituiseksi ilmoitettu asfalttitieosuus. Arvelin Google Mapsin pohjalta ettei se voi olla niin pitkä. Hetken hölkkäämisen jälkeen tulikin 3km kyltti vastaan. Kaatumisen aiheuttama jalkakipu yltyi tieosuudella ja jalkapohjiin tulleet rakot muistuttivat joka askeleella olemassaolostaan. Mietin että miksi ihminen tekee tämmöistä itselleen?
500m ennen maalia tien varrella rupesi olemaan ensimmäisiä kannustajia. Uskomatonta mikä tsemppi tulee täysin tuntemattoman ihmisen kannustuksesta. Viimeinen puoli kilometriä menikin kivuista piittaamatta, suorastaan juoksusta nauttien. Viimein näin Buff viittoja ja kilpailun järjestäjän tien varressa ja muistaakseni ainakin selostuksen mukaan irvistykseni näytti hymyltä.

Maaliin saavuin ajassa 6h35min ja matkaa kertyi oman gepsini mukaan 53,08km. Maalissa söin vähän sipsejä ja raahustin 50m matkan majoitukseen. Siellä olikin jo hurjat suoritukset tehneet Janne, Anssi ja Miia ja 125km matkan hullut Toni ja Antti odottelemassa loppuja maaliin. Korkkasin Crowmooren ja ruvettiin porukalla kertaamaan päivän tapahtumia.

Olin Korson Kengurujen videon, elämäni pisimmän juoksumatkan ja reittikuvausten perusteella unelmoinut alle kahdeksan tunnin loppuajasta reitillä. Noin 6½h aika oli siis aikamoinen yllätys (miten ihminen voikaan näin huonosti tuntea oman kuntonsa?). Aikaan ja sijoitukseen (miehistä 24.) olen erittäin tyytyväinen, mutta suorituksena olisi pitänyt mennä vieläkin paremmin. Jälkikäteen olen miettinyt, että 11 päivän työputki ja 1100km autoajelu päivää ennen kilpailua vaikutti varmasti jaksamiseeni matkan varrella. Hyvällä valmistautumisella synkät hetket olisi varmasti ollut vähemmässä ja koko ukko virkeämpi matkan varrella. 

Garmin datat

Pitkien kisojen jälkeen minulla tulee jonkinlainen maratonmasennus ja niin tälläkin kertaa. Ajatukset on vielä tunturissa, vaikka keho onkin jo etelässä työn touhussa. Muutaman päivän analysoinnin jälkeen koko suoritus tuntuu vaan kokoajan hienommalta! Kaikki ne varmasti sadat/tuhannet matkalla tunnetut tunteet ei olleet turhia vaan oppina ja kokemuksena seuraavassa ultrajuoksukilpailussani. Ajattelin lopun hiekkatiellä ihan höpöjä ja käännän nyt katseeni kohti Vaarojen ultran 86km koitosta. 

Rakkaudesta kestävyyteen!

Edit, varustelistaus unohtui.

Mukana matkassa:
Kengät: Salomon Speedcross 3
Trikoot: ½-pituiset Skins A200
Paita: Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 tekninen t-paita
Päässä: SOC lippa
Garmin 620 sykemittari
Reppu: Salomon SKIN PRO 14+3 SET (ostin 2h ennen starttia, testasin kisassa ja hyvin toimii!)
Energiat: 
2kpl High5 750ml pulloja
6kpl Dexal geelejä
3kpl Squeezy supergeelejä (sisältää kofeiinia)
1kpl Squeezy geeli
6 pussia Dexal light urheilujuomaa
4 tablettia High5 elektrolyyttijuomaa
3kpl Snickersejä
1kpl Geisha patukka
+pakolliset varusteet kilpailussa (oli repussa koko matkan): pilli, kartta, vedenpitävä takki, avaruuslakana, muki ja ensiside.

Kaikkea tuota en kylläkään kisan aikana saadut syödyksi.

RC Eemelin kesäyön unelma -ennakko

No Comments »

"RC Eemelin kesäyön unelma on kaikkien ultrajuoksijoiden ja muiden pitkän matkan hörhöjen ainoa oikea juhannushuvi."

Näin markkinoidaan Juoksufoorumin Kesäyön unelma -säikeessä alkuperäistä vuoden 2012 juhannuksena järjestettyä kilpailua. Vuodelle 2013 kilpailupäivämäärä siirtyi juhannuksesta heinäkuun ensimmäiselle viikonlopulle ja ajankohta on sama myös tänä vuonna.

Kesäyön unelma juostaan Jyväskylän ympäristössä vuosittain vaihtuvalla maastoreitillä, joka tänä vuonna 87 kilometrin mittainen ja seurailee vanhan maakuntauran linjauksia. Itse osallistun noin 44 kilometrin mittaiselle puolimatkalle. Starttilaukaus pamahtaa Laajavuoren alla perjantaina 4.7.2014 kello 21.

"Tapahtuma ei ole liian tiukkapipoinen kilpailu vaan päätarkoitus on nauttia kesäyön viileydestä, hienoista maisemista ja voittaa itsensä!"

Juoksusarjojen lisäksi tarjolla on myös polkupyöräsarjat samoilla reiteillä ja ilmeisesti polkupyöräilijöille on järjestetty mahdollisuus myös pieneen lisälenkkiin matkan kasvattamiseksi.
Palkintoina ei missään sarjassa ole muuta kuin mainetta ja kunniaa.

Kesäyön unelman reittiä ei ole merkattu maastoon, vaan kilpailijoille jaetaan reittikartat, sanalliset reittiohjeet ja gpx-tiedosto GPS-laitteita varten. Lisäksi kummallakin juoksumatkalla on "opasjuoksijat" vetämässä porukoita. Reiteillä on QR-koodeilla varustettuja tarkastuspisteitä, jotka leimataan puhelimella. Vesipisteitä on reittikarttaan piirretty koko reitille neljä kappaletta ja lyhyelle kaksi. Muuta huoltoa ei reitin varrelle ole järjestetty. Tämä tuo lisäjännitystä ainakin omaan suoritukseeni, koska kaikki energia on kannettava repussa mukana. Samalla tämä toimii hyvänä harjoituksena Pallas-Hetta juoksua ajatellen - siellä 55km matkalla vesipisteitä on yksi.

Omat lähtökohdat matkalle

Lähtökohdat 44km taivallukseen pitäisi omalla kohdallani olla kunnossa. Olen tehnyt vaihtelevan aktiivisesti pitkät lenkit ja niillä ei ole ollut minkäänlaisia jaksamis ongelmia. Myös viime viikonlopun 24km+22km maastossa sujui hyvin. Omaan kilpailukalenteriini Kesäyön unelma sopii hyvin, koska palautumisaikaa 26.7. juostavaan NUTS Midnight Sun Trail Ultraan jää riittävästi. Toki tavoitteena on, että harjoitukset Kesäyön unelman jälkeen jatkuu heti vähintään samaan tapaan kuin ennen sitäkin olen treenannut. En ajatellut kevennellä ennen perjantaita muuten, kuin pitämällä torstaina lepopäivän juoksusta.

Näin pari päivää ennen matkaan lähtöä hieman jännittää reissun aikainen energiansaanti, juominen ja miten jaksan valvoa niin myöhään. Sain FB:ssä hyviä vinkkejä energian nauttimiseen ja suunnitelmana on ottaa matkaan mm. colaa, metukkavoileipää, Squeezyn supergeelejä (sisältää kofeiinia), normaaleja geelejä, pari suklaapatukkaa (todennäköisesti Snickers koska se sisältää suolaa) ja laimeaa urheilujuomaa. Tarkoitus olisi ylivarautua energian puolesta oikeen kunnolla ja samalla selvittää vastaisuuden varalle kuinka paljon tuollaisella matkalla eväitä kuluu.

Innolla (ja vähän jännityksellä) perjantaina töiden jälkeen nokka kohti Jyväskylää, majoittuminen Gasthaus Laajikseen ja illalla nauttimaan Keski-Suomen metsistä! Tuskin maltan odottaa!

Laiskottelua, mäkeä, polkua ja Kaakkurin kierros

1 Comment »

Messilän maisemaa
Kylläpä on kaksijakoinen viikko takana. Jälkikäteen viikosta jäi vähän laiska fiilis, vaikka loppuviikko oli oikein hyvää tekemistä. Sama asia vaivaa koko kesäkuun kanssa. Muutamia hyviä treenejä, mutta kokonaisuus tuntuu jotenkin löysältä. Yritän ajatella löysää tuntumaa kuitenkin positiivisena asiana, koska se kertonee sen että pääkoppa ja kroppa kestää paljon enemmänkin treeniä kuin tämän kuun kokonaissaldo.

Kesäkuun viimeinen viikko alkoi juhannuksen jälkeisellä laiskuudella enkä saanut väännettyä itseäni parina päivänä sohvalta ylös. Keskiviikkona kävin hölkkäämässä PK-kympin, joka kulki yllättävänkin kovaa (5:24 min/km, avg 142, http://connect.garmin.com/activity/528353810). Torstaina kävin FB:n innoittamana kiipeämässä Messilässä tonnitorstai hengessä. 10 kertaa Laason hissilatu ylös ja lopputulemana oli 13,95km ja 1110m kokonaisnousua. (http://connect.garmin.com/activity/528984665

Kaakkurin kierros Repoveden kansallispuistossa

Lauantai aamuna herätyskello soi klo 6 ja oli aika lähteä pitkään odotetulle retkelle Repoveden kansallispuistoon Kaakkurin kierrokselle (Repoveden kartta). En ollut ikinä ennen käynyt Repoveden kansallispuistossa ja odotuksissa oli että maasto olisi siloteltua retkeilyreittiä muutamilla isommilla nousuilla maustettuna. Repovesi ylitti odotukset teknisillä paljon korkeuseroja sisältäneillä poluillaan.

Retkiporukka pieneni alkuperäisestä jonkin verran parin rasitusvamman takia ja harmikseni yksi juoksukaveri ilmoitti vielä lauantaiaamuna kurkun kipeytyneen yön aikana. Lähdettiin siis viiden hengen porukalla matkaan.


Lapinsalmen riippusilta
Koko ryhmä kasassa
Lähdimme liikkeelle Lapinsalmen sisääntulosta ja ensimmäisena elämyksenä edessä olikin hieno Lapinsalmen riippusilta. Sillan ylityksen jälkeen suuntasimme kohti Katajavuorta, jonne nousimme rappusia pitkin. Rappusten yläpäässä tuli reissun ensimmäinen pummi, kun lähdimme hienojen maisemien perässä sen enempää kylttejä katsomatta vuoren päälle vaikka reitti jatkui toiseen suuntaan. Kannatti kuitenkin käydä, mahtavat maisemat!


Katajavuoren rappuset

Näkymää Katajavuoren päältä
 Pienen ihmettelyn jälkeen suuntasimme nokan kohti Kuutinkanavaa. Kuutinkanavalla oli reitin ensimmäinen kaivo, mutta vesi haisi niin pahalle että pienen pähkäilyn jälkeen päätimme tankata pullot vasta Olhavalla.

Kuutinkanavan ränni

Kaivoa etsimässä koko porukalla


Hanna tulossa teknistä mäkeä alas.



Olhavalla pääsimme vihdoin täyttämään juomapullot kaivosta. Olen yrittänyt opetella ultria varten vartin välein juomista, koska olen huomannut että unohdan juomisen jossen kiinnitä siihen erityistä huomiota. Varsinkin polkutreenien jälkeen on ollut monesti aika kuiva olo. Olhavalla kävimme katsomassa mahdollisimman vähän sinne leiriintyneitä häiriten vuorta alapuolelta, jonka jälkeen päätimme oikaista hieman ja kiivetä vuoren päälle lampea kiertämättä.



Olhavanvuorella maisemia ihmettelemässä.
Olhava-Saarijärvi välillä ei ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Mukavaa hyvin juostavaa polkua ja vähän hiekkatietä. Lähellä Saarijärveä tuli vastaan ensimmäinen ihminen koko reissun aikana. Moneen kertaan ihmeteltiin ihan ääneen, että missä kaikki ihmiset ovat!? Ilmeisesti tapana on nukkua pitkään ja tulla vasta kymmenen-yhdentoista aikaan poluille eikä startata klo 9.


Puolustusvoimien hallitsemaa järvimaisemaa.

Saarijärvellä otin pullojen täytön yhteydessä Squeezyn banaanigeelin (hyi!!) ja jatkoimme kohti Kirnukangasta. Tässä kohtaa reitti kulkee Pahkajärven ampuma-alueen reunaa, joten reitiltä koilliseen poikkeaminen ei tule kysymykseen. Kirnukankaan jälkeinen Kirnuhuoko oli mielestäni ylivoimaisesti reitin hienoin paikka. Siellä mietin kuinka paljosta luonnossa liikkumattomat jääkään paitsi. Piti ihan hetki hengähtää ja vain nauttia sillä aikaa kun muut kuvailivat. Kuvissa paikka ei tietenkään näytä miltään - se pitää käydä itse kokemassa.


Laskeutumista Kirnuhuokoon.
Saarijärven jälkeen loppumatkan aikana ohitimme muutamia vaellusporukoita ja tuli muutama vaeltaja vastaankin. Varustuksemme verrattuna Gore-Texillä vuorattuihin rinkkaa kantaneisiin vaeltajiin oli vähän kuin alasti olisi ollut. Minulla oli päällä lyhyet trikoot, t-paita, lippa ja 13 litran juoksureppu kahdella juomapullolla. Ennen Tervajärven sisääntuloa kastuimme kertaalleen sadekuurossa, mutta kesä kyllä kuivaa sen minkä kasteleekin.


Kettulossi
Määkijältä otimme Villen kanssa pienen loppukirin Kettulossille ja kelasimme lossin valmiiksi muita varten. Yllättävän rankkaa! Lossilta juoksimme vielä autolle. Autolla vaihdoimme nopeasti vaatteet ja siirryimme taas riippusillan yli Lapinsalmelle makkaranpaistoon.

Retki oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut ja oli kiva tutustua neljään aiemmin minulle tuntemattomaan kuntoilijaan. Varmasti tulen järkkäilemään uudelleenkin vastaavia reissuja eri luontokohteisiin. Tietysti toivon seuraaville kerroille vieläkin isompaa osanottoa :)
Matkaa retkelle tuli tasan 24km. Aikaa tähän käytettiin 3h 45min. Liikkeellä tuosta ajasta oltiin noin kolme tuntia. (http://connect.garmin.com/activity/530025809)


Ruokaympyrä koottuna pinoon.
Kotona palauttelin hampurilaisella päivän urakasta ja päätin juosta vielä sunnuntainakin pitkiksen. Hyvin nukutun yön jälkeen kävinkin päivällä vesisateessa juoksemassa polkuja ja latupohjaa pitkin Messilän lenkin 22km. (http://connect.garmin.com/activity/530790914)

Kohti Kaakkurin kierrosta

No Comments »

Oikeastaan otsikon pitäisi varmaankin olla "Kohti Vaarojen ultraa", koska oikeastaan kaikki ajatukseni koskien seuraavien kuukausien treenejä on tähdätty Kolin syksyyn, mutta mennään nyt kuitenkin yksi tapahtuma kerrallaan :)

Ensi lauantaina on edessä pitkään odottamani kimppalenkki Repoveden kansallispuistossa. Keväällä pyörittelin mielessäni ajatusta lähteä kiertämään 24km Kaakkurin kierros juosten ja sain yhden juoksukaverinkin innostumaan ideasta. Laitoin toukokuussa fb:ssä tapahtuman vireille ja nyt vähän jännittyneenä odottelen minkä kokoisella porukalla ollaan lenkille menossa. Tottakai toivon että porukkaa tulisi mahdollisimman paljon. Kirjoittelen jonkinlaista raporttia retkeltä sunnuntaina.

Kaakkurin kierroksen retkelle on kaikki tervetulleita mukaan! Tässä linkkiä fb-tapahtumaan: https://www.facebook.com/events/467067060105439/
Pidetään vauhti rauhallisena ja nautitaan luonnosta!

Treenit Helsinki Half Marathonin jälkeen on menneet yllättävänkin hyvin huolimatta siitä, että olen kerennyt tässä parin viikon aikana sairastaa flunssan ja joutunut parannella oikutellutta peroneus longus (tai brevis) lihasta ja sen jännettä. Veikkaan että jalkavamma on perua parista nilkan nyrjäytyksestä Evolla Niemisjärven kierroksella toukokuussa. Onneksi hieronta, venyttely ja kylmä tuntuu auttavan levon ohella tuntemuksiin.

Messilässä oli rinteet tyhjillään juhannusaattoaamuna.
Perjantaina tein pitkästä aikaa oikeasti pitkän lenkin maastossa.  Lähdin aamulla kahdeksan pintaan liikkeelle ja juoksin Salpausselän harjua pitkin polkuja ja latupohjia hyväksikäyttäen Jalkarantaan. Jalkarannassa kulkee rantaa pitkin hyvin tekninen kolmen kilometrin polkupätkä Messilään. Messilässä kiipesin pari kertaa hissilatuja ylös, jonka jälkeen lähdin latupohjia pitkin Pirunpesän kautta takaisin Lahen urheilukeskukseen. Urheilukeskuksen ympäristössä juoksin vielä pienen lisälenkin nousua ja lisäkilometrejä hakien. Mittaa lenkille kertyi 26,2km. Näitä lisää!

Helsinki Half Marathon 2014

No Comments »

Viime vuoden HCR-sekoilun (alimittainen reitti, järjestäjä oli ylimielinen jne.) jälkeen päätin aloittaa yhden miehen boikotin koskien HCR tapahtumaa. Samaan saumaan huomasin twitteristä, että Helsinkiin on syntymässä uusi puolimaratontapahtuma Helsinki Half Marathon. HHM myi silloin puolimaraton osallistumista hintaan 21,1€ (1€/km) johon sisältyi treenipaita ja päätin ilmoittautua vaikken ollut päättänyt tämän kevään ja alkukesän kilpailukalenteria vielä sen tarkemmin.

Kevään aikana ajatus täysillä juostavasta puolikkaasta 1½ viikkoa Bodom Trailin jälkeen rupesi kuulostamaan huonolta ja rupesin jo harkitsemaan HHM:n skippaamista. Juoksuklubin valmentaja Hanna-Mari ehdotti jossain treenissä jäniksen hommia HHM:lle ja kyselinkin twitterissä Aki Nummelalta mahdollisuudesta 2h jänistelyyn. Aki otti tarjoukseni vastaan ja asia oli selvä.

Koitin käydä perjantaina kokeilemassa 2h puolimaratonvauhtia (5:40min/km) ja samalla ajoin uusia DS Trainereitani sisään, mutta vauhti tuntui karkaavan liian kovaksi. Kilometrit meni 5:23, 5:25, 5:26, 5:32, 5:34 ja 5:38. Viimeinen sentään meni suunniteltua vauhtia ja juoksu tuntui kevyeltä, joten pystyin lähteä hyvillä mielin matkaan.

Lauantaina oli kello soimassa kuudelta ja nopean aamupalan ja pakkaamisen jälkeen hain kyytiin Antin ja Jounin ja suuntasimme auton nokan kohti Helsinkiä. Perillä jätimme auton Olympiastadionille parkkiin ja suuntasimme tapahtumapaikalle Finlandiatalolle. Lähtöä odotellessa tapasimme uusia ja vanhoja tuttuja, juttelimme ja kävin sopimassa jänishomman yksityiskohdista, kuten siitä juostaanko brutto- vai nettoaikaan. Meitä kahden tunnin jäniksiä oli neljä. Ensimmäistä kertaa sai ripustaa itseensä kaksi numerolappua, kun selkään tuli jänislappu.

Vähän ennen lähtöä sovimme, että otamme paukusta viivalle menevän ajan kiinni ennen puoliväliä ja loppumatkan pidämme vauhdin mahdollisimman tasaisena kuitenkin ala- ja ylämäet huomioiden.

Reitistä tiesin etukäteen sen, että 2-4,5km väli on melko mäkistä ja seuraava mäkisempi osuus on 14-18km välillä. Ensimmäinen kilometri oli koko kilpailun hitain (6:16) ruuhkan takia. Ihmettelimme muiden jänisten kanssa hetken hidasta vauhtia ja päätimme lähteä ohittelemaan ja pitämään suunniteltua vauhtia, ettei tarvitse nostaa matkavauhtia ihan niin paljon. Noin 1,5km kohdalla jätin siihen asti kannossa olleen jänis-kylttini liikenteenohjaajalle ja jatkoin matkaa ilman kantamuksia. Toinen kilometri juostiin aikaan 5:30 ja matkavauhti alkoi löytyä.

Jokaisella kilometritolpalla tarkastin tasaisen vauhdin taulukosta kuinka paljon olimme tavoiteaikaa jäljessä ja muistaakseni seitsemän kilometrin kohdalla pääsimme aikatauluun. Tämän jälkeen menimme vahingossa pahimmillaan noin puoli minuuttia tavoiteaikaa edellä, mutta se antoi mäkiselle osuudelle vähän pelivaraa.

Mielestäni koko juoksun hauskin osuus alkoi vähän 18km jälkeen, kun peesaajamme rupesivat selkeästi ottamaan loppukirejä. Tästä eteenpäin huusimme ja kannustimme takaa tulevia ohittamaan meidät ja kilometri ennen maalia hätistimme viimeisetkin peesaajat takaamme pois. Yhtä montaa hienoa loppukiriä en ole ennen nähnytkään! Pienen houkuttelun jälkeen monelta löytyi vielä ylimääräinen vaihde ennen maaliin tuloa.

Maaliin päädyimme ajassa 1:59:51 eli noin yhdeksän sekuntia etuajassa. Juoksun jälkeen tuntui hyvältä, kun useampikin ihminen tuli kiittämään kädestä pitäen vauhdin pidosta. Kahden tunnin jäniksenä oleminen oli erittäin kiva kokemus ja varmasti lähden uudelleenkin hommaan mukaan! (vink vink juoksujärjestäjät ;) )

Keskisykkeeni lenkin aikana oli 159 eli aikalailla aerobisen kynnykseni tietämissä. Palautumisajaksi Garmin arvioi 27 tuntia, joka tuntemuksieni mukaan oli hyvä arvio. Datat Garmin Connectissa.

Tapahtumana HHM oli varsinkin ensimmäiseksi kerraksi todella hyvin järjestetty. Olimme ajoissa paikalla eikä jouduttu jonottaa oikeastaan mihinkään. Vessoja alueella voisi olla kyllä enemmän ja jäniksille voisi pukea jonkinlaiset lipputangot ja jänispaidat päälle, koska meitä oli kuulemma matkalla vaikea huomata. Myös tavarasäilytyksen siirtäminen esim johonkin telttaan pihalle voisi olla hyvä.

Nyt omalta osaltani alkaa raivokas valmistautuminen kohti NUTS Midnight Sun Trail Ultraa ja Vaarojen ultraa, jotka olen valinnut vuoden pääkisoiksi. Tänään aloitin valmistautumisen kiipeämällä Messilässä Laason rinnettä vähän väsyneillä jaloilla seitsemän nousua. Matkaa päivän treeniin tuli 12,3km ja kokonaisnousua +777m.

Suunnistusta ja hulluja ajatuksia

1 Comment »

Tämä viikko on ollut harvinaisen hauska. Sunnuntaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa iltarasteilla ja koukutuin jo kerrasta. Miksen ole aiemmin tajunnut kuinka kivaa suunnistaminen on? Maanantaina jatkoin mettä-teemaa käymällä polkulenkillä mahdollisimman paljon mäkiä hakien, mutta kuitenkin PK-sykkeellä. Tuo lähes mahdottomalta kuulostava yhtälö onnistui ja päähäni pesiytyneet hullut ajatukset vahvistui.

Tiistaina ja keskiviikkona oli taas suunnistuksen vuoro, kun kävin tiistaina kastumassa täysin Kalliolan metsissä ja eilen oli HU-46 aikuisten suunnistuskoulun viimeinen kerta Hälvälässä. Suunnistus kyllä maistuu, vaikka vauhdin lisääntyessä pummitkin tuntuu lisääntyvän suoraan verrainnollisesti.

Kolme suunnistuskertaa kartoilla: sunnuntai, tiistai, keskiviikko

Ne hullut ajatukset; niitä rupesi syntymään jo viime vuoden Kolin retkellä. Ajatukset on harhailleet samojen ajatusten parissa talven mittaan useammankin kerran, mutten ole ottanut niitä kovinkaan tosissani ennen tätä ja viime viikkoa.

Nyt kuitenkin kävi näin:


Ilmoittautuminen Vaarojen maratonin 86km ultramatkalle on nyt siis sisässä eikä auta kun aloittaa neljän kuukauden pituinen treenikausi kohti varmasti kovinta (ja hulluinta, järjettömintä, kivuliainta) juttua mitä olen ikinä tehnyt!

Bodomilta palauttelua

No Comments »


Bodomin maalissa sykemittarin näytöllä luki: Palautumisaika 3 päivää. Garmin Forerunner 620:n palautumisavustaja on osoittautunut aika tarkaksi kaveriksi arvioidensa kanssa, joten pääsääntöisesti tottelen sitä enkä hötkyile muuta. Palautuminen ei kuitenkaan tarkoita pelkkää sohvalla makuuta sipsipussi toisessa ja kissa toisessa kainalossa, vaan mielestäni liike on lääke.

Perjantaina kävin Bodom-fiilistelyiden lisänä kevyessä jalkojen hieronnassa Lahden hierojakoululla. Hieronnassa huomattiin, että jalkojen ulkosivuilla menevät jänteet on kireät kuin viulunkielet, mutta isoja jumeja lihaksista ei löytynyt. Jalkapohjassa oli yksi mollukka, mutta ei ole enään. Pitänee käydä ostamassa pilatespötkylä ja rullailla sillä jänteistä kireyksiä pois.

Lauantaina päätin makaamisen riittävän ja kävin noin 1½h / 31km kevyellä fillarilenkillä. (Data kahdessa osassa: 1 ja 2) Pyöräily sai selvästi loputkin kuonat ja maitohapot jaloista liikkeelle ja nyt sunnuntaina jalat tuntuu erinomaisilta. Lenkin jälkeen tein erinomaisen Pasta Carbonaran homemade tuorepastalla, nam!

Sunnuntai on ollut perinteisesti minulla pitkispäivä, mutta tänään jätän pitkiksen juoksematta. Ensi lauantaina juoksen Helsinki Half Marathonilla kahden tunnin jäniksenä ja yritän säästellä energiaa urakkaa varten. Kahden tunnin puolikas ei ole ihan peruskuntovauhtia minulle, mutta ei vaadi myöskään ponnisteluja vauhdin suhteen.

Bodom Traililta on julkaistu hieno kisavideo:



Sain myös luvan julkaista Bodomilta videon, jossa olen itse näkyvillä (noin 12s kohdalla tulen kuvaan sininen paita päällä). Videon oikeudet omistaa Bodom Trail, kuvaaja Juhani Keski-Rahkonen (www.juhanikeskirahkonen.com):


Kummatkin videot saa näkymään HD-laadulla oikean alakulman rattaan kuvan takaa valikosta.

Nyt saa kuitenkin Bodom-fiilistelyt riittää ja aika ruveta treenaamaan kohti elämäni ensimmäistä ultraa. Garminin palautumisavustaja on sitä mieltä että läski ylös sohvalta, joten suuntaan tänään Tennilään iltarasteille. Yhdistetty PK-, mäki- ja suunnistuskausi alkaa NYT!