Transgrancanaria 2016: Una meta, un sueño

Valmistautuminen

Viime kesänä sain viestin juoksukaveriltani, että lähdenkö seuraksi Gran Canarialle juoksemaan Transgrancanaria Advanced kilpailun. Hyvin lyhyen harkinnan jälkeen päätös oli selvä: Pitää varmaan ruveta treenaamaan, koska matkaa on edessä 83km noin 4300 nousumetrillä ryhditettynä! Kiitos Samille reissun järkkäämisestä ja seurasta!

Syksyn harjoittelu meni niin ja näin, mutta marraskuussa onneksi alkoi motivaatio harjoitteluun palata kunnolla ja kuntokin pikkuhiljaa parantua. Treeni sujuikin suht kivasti aina starttiin asti.
Harjoituskauden loppupuolelle osui elämäni kovin duuniputki, joka sotki harjoittelua, mutta luotin että elämän kokonaisrasitus pitäisi huolen siitä ettei kunto pääse rapistumaan.
Välietappeina ja samalla kuntotesteinä harjoituskauden aikana toimi 20.12.2015 TREMKin joulumaraton (puolikas rennon kovaa henkkoht jänönä 1:39:02), 6.1.2016 Loppiaisrogaining (kahdeksassa tunnissa n. 44,8km) ja Iitin talvijuoksusarjan kymppi 20.2.2016 (41:09 sohjokelissä, PB).

Kohti Kanariaa!

3.3. koitti odotettu hetki ja pari polkujuoksijaa starttasi Helsinki-Vantaalta kohti Gran Canariaa. Yli kuuden tunnin iltalento huonolla syömisellä, hotellille saapuminen vasta iltamyöhään ja matkan rasitus hieman huolestutti, koska matkapäivän jälkeen välipäiviä ennen kilpailua oli vain yksi. Perjantai menikin numerolapun noudossa, varusteiden kanssa välpätessä ja hieman hermoillessakin. Olin pakannut jo Suomessa onneksi varusteet valmiiksi, joten ne oli kasassa aika vähällä säätämisellä. Suomalaisia oli karkeloissa mukana nelisenkymmentä, joten hermoiluseuraa expossa onneksi riitti.


Kilpailupäivä

Kello 2:30 Pebble tärisi ranteessa ja koitti odotettu hetki, kilpailupäivä! Hotellilla nopeasti varusteet niskaan, nuudelipurkki naamariin ja pikakahvit ääntä kohti. 3:30 starttasimme taksilla kohti kilpailukeskusta. Jälkikäteen mietittynä varasimme vähän turhan paljon aikaa expolle siirtymiseen, mutta eipähän ainakaan myöhästytty. Bussi expolta lähtöpaikalle Fontanalesiin starttasi kello 4:15. Bussissa jo armeijassa hiotut unenlahjat tuli kovaan käyttöön, kun nukahdin pari minuuttia lähdön jälkeen ja heräsin vasta Fontanalesissa yli tunnin ajelun jälkeen.



Fontanalesissa oli todella kylmä! Bussista poistuessa oli pakko kaivaa takki repusta. Lähtöä odotellessa oli mukavasti aikaa käydä myös lämmittävällä kahvilla ja katsella 125km hurjien lipumista ohi. Mietin kahvitellessa, että kovaa porukkaa kun ne näyttää juoksevan ylämäetkin!



Fontanales - Teror (0km - 13,6km)

Kisa pääsi starttaamaan järjestäjän pienen hässäkän vuoksi kymmenisen minuuttia myöhässä. Lähdössä Fontanalesista lähdettiin asfalttia pitkin ylämäkeen, josta siirryttiin puolen kilometrin jälkeen poluille. Poluille siirryttäessä jono pysähtyi täysin, mutta pikku odottelun jälkeen päästiin taas liikkeelle. Alkuvauhti tuntui vähän turhan kovalta hissutteluun perustuneen aikatauluni vuoksi, mutta juoksu tuntui todella hyvältä, joten jatkoin jonon mukana välillä jopa vähän ohitellen. Alamäkien jyrkkyys huolestutti jo tässä vaiheessa matkaa ja tuntui että ylämäet oli enemmänkin vahvuuteni.





Teror - Cruz de Tejeda (13,6km - 24,8km)




Saavuin Terorin huoltoon sijalla 297 ajassa 1:55:10. Alun vehreät maisemat ja osin mutaiset polut vähän yllätti, koska luulin reitin olevan huomattavasti kuivempi ja lohkareisempi. Keli oli onneksi pilvinen ja pelkäämäni helteet pysyi poissa. Huollon notkuvien pöytien äärestä siirryin ensimmäiselle kunnon nousuosuudelle. Edessä oli noin kymmenen kilometriä pitkä tuhannen nousumetrin nousu.
Nousu meni hienosti ja selkiä tuli koko ajan vastaan. Nousun puolivälin huollossa tein hyvin nopean kokistäydennyksen ja jatkoin matkaa. Välillä kapeilla poluilla ohittaminen oli hieman vaikeaa, mutta ehkä se oli ihan hyväkin ettei päässyt vauhti kasvamaan liiaksi. Cruz de Tejedan väliaikapisteelle saavuin sijalla 225 ajassa 04:02:15.



Cruz de Tejeda - Pico Nieves (24,8km - 41,3km)


Roque Nublo selfie
Cruz de Tejedan väliaikapisteeltä lasketeltiin Tejedan huoltoon. Ennen huoltoa näin kadun varressa istumassa pitkällä matkalla olleen Jennin, jonka kanssa jatkoimme huoltoon. Huollossa tein taas jo tutuksi tulleen proseduurin: Toinen pullo täyteen kokista, toiseen vettä, söin muutaman lohkon appelsiinia, muutaman palan juustoa ja lähdin matkaan. Huollon jälkeen laskettelimme hetken alamäkeen, jonka jälkeen alkoi Advanced kisan toinen isompi nousu. 6,5km matkalla noustiin noin 740m kohti Gran Canarian ehkä isointa nähtävyyttä Roque Nubloa. Oli se aika iso kivi!

Roque Nublon jälkeen oli vielä muutama kilometri ennen kisan päähuoltoa Garañónissa. Arvioin väärin Nublon ja huollon välisen etäisyyden enkä viitsinyt syödä geeliä vaikka energiasuunnitelmani mukaan olisi ollut sen aika. VIRHE! Energiat pääsi tässä vaiheessa aika vähiin ja juomatkin oli loppu. Huollossa söin lautasellisen pastaa, vähän suklaata ja suolatabletin, otin ylimääräisen geelin, join kokista ja laitoin kotosuomeen viestin. Viestin lopussa luki: "Ei oikeastaan edes vituta vielä." Taisin vähän valehdella.

Huollossa vierähti noin vartti, jonka aikana energiatasot palautui selvästi. Huollon jälkeen oli edessä jyrkkä lyhyt nousu, joka meni sauvakävellen oikeen mukavasti. Pico Nievesin väliaikapiste oli Kanarian huipulla. Saavuin sinne 174 ajassa 7:15:20.

Pico Nieves - Tunte (41,3km - 51,8km)


Maisemaa Pico Nievesiltä kohti Tuntea
Kivettyä polkua Nievesiltä alas
Pico Nievesiltä lähti piiiitkä alamäki kohti Tunten huoltoa. Jo laskun alkupuolilla totesin, että kusessa ollaan! Jalat ei kestäneet kunnolla alamäkijuoksua ja tekniikassakin oli parantamisen varaa. Jonkinlaista sauvahyppelyhölkkää pääsin kuitenkin etenemään Tunteen asti. Saavuin 1030m alemmas Tunten huoltoon 1½h huipulta lähdöstä sijalla 181. Sijoitus putosi alamäen aikana yllättävän vähän, koska tunne oli kuin pujottelukepillä hispaanien kirmatessa ohi.


Polku kiemurtelee Nievesiltä alas.

Tunte - Ayagaures (51,8km - 63,9km)


Keskellä Ayagaures, takana olevien vuorten takana Tunte.
Tunten huollon jälkeen noustiin taas hieman ylös ja lähdettiin laskettelemaan kohti Ayagauresin huoltoa. Tässä kohtaa etureidet oli jo niin kipeät, etten pystynyt juosta alamäissä lainkaan. Tasaisella juoksu kuitenkin sujui, mutta ongelmana oli se ettei tasaista paljon reitillä ollut! Muutama kilometri ennen Ayagauresin huoltoa otin yhden 400mg buranan, koska muistin sen auttaneen viime kevään Karhunkierroksellakin synkimmän vaiheen yli. Huoltoon tullessa ei apua ollut vielä kuulunut, joten päätin ottaa kovat aseet käyttöön: Kaivoin repusta otsalampun lisäksi kuulokkeet ja laitoin Suomipopin Aamulypsyn podcastit tulille. Ei Aamulypsy varmaan reisikipuun auta, mutta taistelumoraalia se kyllä parantaa :)

Ayagauresia edeltäneessä alamäessä oli taas pujottelukeppifiilis, mutta oli muillakin näköjään ollut hankalaa. Saavuin huoltoon sijalla 171 ajassa 10:37:42.

Ayagaures - Maali (63,9km - 81,3km)

Ayagauresista lähtevä kiemurteleva ajotie
Ayagauresin huollosta juoksin padon yli kohti kiemurtelevaa ajotienousua. Huomasin juostessa etureisikivun hellittävän ja totesin että Aamulypsy auttaa näköjään sittenkin siihen. Nousu olisi ollut suhteellisen juostava, mutta päätin säästellä voimia lopun tasaiselle, lueskelin Suomesta tulleita tekstiviestejä, nauroin ja sauvakävelin ripeää vauhtia eteenpäin. Olo tuntui todella kevyeltä, kuin uudelleensyntyneeltä!


Pöllähtänyt polkujuoksija Ayagauresin nousussa
Nousun jälkeen tie lähti laskemaan alas ja pikkuhiljaa pieneni kunnes päästiin alas joen pohjalle. Edessä oli muutama kilometri kuivaa joen pohjaa, jota juostessa oli valittava tarkkaan mille pyöreälle kivelle jalkansa laittaa. Kiittelin itsekseni päivän kenkävalintaa (Inov-8 X-Talon 212), jonka pito ja ketteryys oli omiaan tällaisella alustalle! Selkiä tuli tasaiseen tahtiin vastaan ja meno maistui.

Muutama kilometri ennen maalia pimeys koitti ja laitoin lampun päälle. Joen pohja oli muuttunut hiekkatieksi ja tulvavesikanaviksi. Juoksu maistui edelleen ja lisäsin hieman tahtiakin. Pidin noin kuuden minuutin kilometritahtia ja pari kilometriä meni selvästi allekin.

Kolme kilometriä ennen maalia oli vielä yksi huolto, jossa otin hieman lisää kokista mukaan ja jatkoin matkaa kohti maalia. Selkiä tuli edelleen tasaisen tappavaan tahtiin vastaan ja siitä sai lisäpuhtia juoksemiseen. Kilometri ennen maalia rupesi maalialueen pauhu kuulumaan korviin ja nappasin kuulokkeet pois. Viimeisen 800m loppukiri tuli jo 4:39min/km tahtia ja maalissa olin ajassa 12:46:06 sijoituksen ollessa 154!

FINISHER!!

Varusteet kisassa:


- Inov-8 X-Talon 212 kengät
- Salomon SKIN PRO 14+3 SET reppu
- Compressport Trail paita
- Compressport lippa
- Compressport R2 Finland säärystimet
- Skins A200 trikoot
- Black Diamond Distance Carbon Z sauvat
- 2kpl 0,75l juomapulloja + 0,5l lötköpullo
- energiat n. 25kpl High5 IsoGel energiageelejä, viitisen litraa kokista, kaksi milkyway patukkaa
- Garmin Fenix 2 sykemittari

Kiitos TJMotion ripeässä aikataulussa toimitetuista varusteista ennen kisaa! Suosittelen!

Kisan jälkeen


Pari päivää kilpailun jälkeen meni aikamoisissa jalkakivuissa! Etureidet tuli hakattua vuorilla niin pahaan kuntoon, että rappujen kulkeminen oli muutaman päivän hyvin hankalaa. Potkin myös vasemman ukkovarpaan kiville ja jouduin pariinkin eri otteeseen tyhjentää kynnen alta verta ja kudosnesteitä pois ennen kuin se lähti paranemaan. Ei se kyllä kovin nätti ole vieläkään. Kuvaa en viitsi tässä julkaista ettei kenelläkään mene ruokahalut :D Nyt vajaa viikko kilpailun jälkeen onnistuu jo kävely täysin normaalisti ilman kipuja. Rapuissa huomaa pientä jäykkyyttä, mutta palautuminen on lähtenyt hyvään vauhtiin!

Palauttavaa dyynikävelyä pari päivää kilpailun jälkeen.

Paluu rikospaikalle! Tiistaina Roque Nublolla oli vähän huonompi keli.

Yhteenveto


Kilpailun kulku omalta osaltani ylitti villeimmätkin päiväuneni! Lähdin noin 17h loppuaikaan tähtäävällä tavoitteella liikkeelle, joten en siis tuntenut kuntoani lainkaan. Nousut tuli koko matkan ajan todella hyvin ja sain tehtyä lopun laskuosuudesta huolimatta hienon nousujohteisen suorituksen. 
Kipinä vuorijuoksuja kohtaan on nyt syntynyt ja suunnitelmia, haaveiluja ja tavoitteita on ruvennut pyörimään mielessä.

Sain kilpailun aikana yli kymmenen tekstiviestiä tutuilta Suomesta. ISO KIITOS NIISTÄ! Niiden lukeminen matkan aikana toi ihan uutta tsemppiä ja hymyn huulille!

Nyt nokka kohti Karhunkierrosta ja siellä 80km matkaa. Aikatavoite on tämän kisan onnistumisen myötä asetettu aika kovaksi, mutta siitä lisää myöhemmin. Vielä pitäisi malttaa palautella ennen uuden treenikauden alkua.

This entry was posted on perjantai 11. maaliskuuta 2016 and is filed under ,. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0. You can leave a response.

4 Responses to “Transgrancanaria 2016: Una meta, un sueño”

  1. Nostan hattua tossu valinnalle.. mun omat jalat ei vaan kestä näköjään mitään inov tossua tai sitten mulla on väärä koko..

    KK80km matkalle sinulle on asetettu podium tavoite!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle X-Talon 212 ja Oroc-280 osuu kuin sukka jalkaan! KK:llekin lähtee jompikumpi jalkaan varmasti!

      Ei mulla vauhti kovatasoisessa kisassa riitä podiumille saakka, mutta kyllä mä lähden tämän hetken suunnitelman mukaan parantamaan viime vuoden aikaa reilulla tunnilla. Aika näyttää onko kova tavoite saavutettavissa vai pelkkää TGC huumaa :)

      Poista
  2. Onnittelut hienosta suorituksesta ja kiitokset tosi kivasta raportista! Tästä on hyvä jatkaa kohti Karhun- ja muita kierroksia! Tekstissä mainitsit sauvakävelyn. Millaisilla osuuksilla sauvakäveltiin, ylämäissäkö? Tuntuiko, että sauvat olivat tarpeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Sauvakävelin kaikki vähänkin pidemmät/jyrkemmät ylämäet ja loppupuolella käytin myös pahimmissa alamäissä sauvoja keventämään etureisille tulevia iskuja.
      Noilla nousumäärillä sauvoista oli iso apu! Pitkät jyrkät nousut nousee sauvojen kanssa huomattavasti paremmin kuin ilman.

      Poista