Vaarojen Maraton 2013: Kolibakteerin puraisu

Hurjan hienosti menneen HCM:n jälkeen oli suunnitelmat jo Vaarojen Maraton –treeniin valmiina, mutta toisinhan siinä lopulta kävi. HCM palautuminen tuntui kestävän ja olin suosiolla viikon verran juoksematta. Seuraavat pari viikkoa meni kahden ja kolmen lenkin tahdilla ja sitten koittikin jo Kreikkaan häämatkalle lähtö. Kreikkaan lähti kyllä juoksukamat mukaan, mutta eipä niitä siellä tullut käytettyä kertaakaan. 

Häämatkalta saapumisen jälkeen iski niskaan noidannuoli, joka lamaannutti minut viikoksi. Niskakivun hellitettyä tulehtui yksi hammas niin pahasti, että antibioottikuuriakin jo harkittiin. Kilometrejä HCM:n ja Vaarojen maratonin välillä ei juurikaan tullut. Päätinkin jo ennen reissuun lähtöä, että lähden retkeilymeiningillä aistimaan Vaarojen tunnelmaa. 

Maratonviikko meni tutuissa merkeissä. Tankkasin Dexal Heavyllä tiistaista torstaihin ja söin normaalia enemmän. Töissä tein perjantaita varten muutamia tunteja samalla sisään, että pääsin perjantaina lähtemään aikaisemmin. Perjantaina vähän huolestutti yleinen väsymys pitkän työviikon ja hiilarihumalan vuoksi, mutta päätin olla välittämättä siitä.  

Perjantaina klo 13:30 koitti viimein odotettu hetki: Starttasin auton nokan Heinolasta kohti Kolia. Matka meni mukavasti, kahden pysähdyksen taktiikalla. Ensin take-away kahvin haku Karvion Nesteeltä ja juuri ennen kohteeseen saapumista nopea kauppakäynti Kontiolahden ABC:lla. Kello 18 aikaan pääsin majatalolle, majoituin nopeasti ja lähdin Koli hotellille syömään. 
 
Vanhan koulun majatalo
Hotellilla suuntasin ensin luontokeskus Ukkoon hakemaan kilpailunumeron, ajanottochipin ja kartan. Ukon aulassa satuin huomaamaan Miian, jonka kanssa lähdimme yhtä matkaa hotellin aulaan. Aulassa jo odottelikin Marko, Anssi, Jussi ja Sina. Oli hienoa viimein tavata face to face ihmisiä ketkä oli aiemmin vain netin kautta tuttuja. Käytiin porukalla syömässä hotellilla pastaillallinen samalla  juoksusta ja seuraavasta päivästä keskustellen. Ruokailun aikana Jounikin liittyi seurueeseen. 

Illalla majatalolle palatessani huomasin saunavuoron juuri alkaneen, joten päätin käydä pesemässä matkustamisen pölyt pois kropasta. Saunan jälkeen juttelin hetken Helsingistä tulleen kolmen miehen porukan kanssa ja siirryin huoneeseen laittamaan kilpailuvarustuksen valmiiksi. 

Aamulla heräsin huonosti nukutun yön jälkeen seitsemältä ja koitin ruveta psyykkaamaan itseäni päivän 43km urakkaan. Aamupalan jälkeen käänsin auton nokan kohti Kolia. Auton jätin Ukko-Kolin alle. Matka Ukko-Kolin huipulle lähtöpaikalle tapahtui tuolihissillä. Siinä viimeistään heräsi totuuteen: Tänään olisi kiivettävä ihan järkyttävä määrä ylämäkeä! 

Hissillä ylös
Vielä hymyilyttää

Huipulla satuin näkemään Miian ja Karitan ja siirryimme sisätiloihin porukalla jännittämään. Aika kului sisällä niin nopeasti, että meinasin myöhästyä startista. Olin lähtöpaikalla noin kaksi minuuttia ennen starttia.  
 
Starttia odottelemassa lämpimissä sisätiloissa
Lähtölaukaus pamahti ja matkaan. Ensimmäinen kolme kilometriä oli kumpuilevaa, mutta enimmäkseen alamäkeen menevää melko helppoa polkua. Tällä osuudella muistan ajatelleeni että eipä tämä maasto nyt niin vaikeaa ole. Polulla lisäsin puolivälissä vähän teknisemmällä osuudella vauhtia, kun tuntui että turha helpossa paikassa on jarrutella. Polun jälkeen tuli parin kilometrin tieosuus. Olin alun perin vähän huolissani tieosuuksista, koska jalassani olleet New Balancen MT110 -maastojuoksukengät ei ole erikoisesti vaimennetut. Vaimennus tuntui kuitenkin ainakin alkuun riittävän ja päätin etten ajattele asiaa sen enempää. 
 
Reittikartta, kiitos kuvasta Jussille!
Kilometrit 7-17 kulki pääpiirteittäin metsässä polkuja pitkin. Polku oli hyvin juostavaa, ei kovin teknistä ja pohjaltaan hyvää. Muutamia isoja ylämäkiä mahtui tällekin välille nousussa Jauholanvaaralle. Vaaran laelta oli huikeat maisemat, mielestäni reitin ehdottomasti hienoimmat. Kilpailun nautinnollisin pätkä päättyi vesistönylitykseen. Vesistönylitys Vaarojen maratonilla hoituu joko soutuvene- tai vetolossikyydillä. Pääsin suoraan polulta veneeseen sen enempää jonottamatta. 

Vesistönylityksen jälkeen noin 18km kohdalla oli reitin ensimmäinen väliaika- ja juomapiste. Väliaikani oli 2:05:51. Tankkasin nopeasti juomapullot vedellä, laitoin toiseen pulloon urheilujuomajauheen ja jatkoin matkaa. Vesipisteellä huomasin etten ollut muistanut juoda tarpeeksi alkumatkasta enkä ollut ottanut yhtään energiageeliäkään. Huolestuin vähän, mutta olo oli edelleen energinen. Huoleni oli aiheellinen: 21km kohdalla energiat loppuikin sitten kuin seinään. Päätin kokeilla pienellä riskillä ylensyömistä ja söin kaksi energiageeliä, kaksi suolatablettia ja join vettä päälle. Kilometrin päästä täydensin vielä kolmella glugoositabletilla. Kävelin tässä noin kahden kilometrin pätkän ja piristyin samalla taas juoksukuntoon.  

Arviolta noin 23-24km kohdalla tuli Kolin kuuluisuus Ryläys vastaan. Ryläyksellä korkeuserot on erittäin isoja ja rinteet jyrkkiä, poluilla teräviä kiviä, liukkaita juuria. Nousut on mallia seinä ja laskut monessa kohtaa mallia pudotus. Näiden lisäksi Ryläyksellä on pitkospuita ja hienoja maisemia. Ryläyksen ensimmäisessä seinänousussa kramppasi kummatkin pohkeet samaan aikaan. Söin kiivetessä yhden suolatabletin lisää ja pikkuhiljaa krampit vähenivät. Kymmenen kilometrin aikana kummatkin pohkeet kramppasivat kymmeniä kertoja. Krampeista selvisi kuitenkin kävelemällä ja tahdonvoimalla. Ryläystä on luonnehdittu jopa jumalan hylkäämäksi paikaksi, niin hankalaa maasto siellä on! 

Ryläyksen jälkeen oli pieni hiekkatien pätkä ja hyvää juostavaa polkua toiselle vesipisteelle saakka noin 32 kilometriin. Tämän pätkän juoksin vuorovedoin toisen juoksijan kanssa samalla reitistä jutellen. Tykkään jutella matkan aikana muiden kanssa. Matka sujuu tällöin kuin itsestään. 

Vesipisteen jälkeen alkoi henkisesti reitin raskain osuus. Neljä kilometriä hiekkatietä, heinittynyttä pikkutietä ja rannan soratietä. Matkalla oli pitkää loivaa nousua, jyrkempää nousua ja myös laskua. Jouduin kävellä kaikki ylämäet ja tasaiset ja alamäet juoksin. Reidet ja pohkeet alkoi olla energiasta tyhjiä ja jalat liikkui lähinnä tahdonvoiman avulla. 38km kohdalla poikettiin metsään ja lähdettiin nousemaan laskettelurinteen puoliväliin saakka. Alamäki oli hieman teknisempää polkua ja polku päättyi taas tiehen.  

Laskettelurinnettä ylös kansallispuistokummi Matti Ristisen peesissä
 Tietä ei tarvinnut tulla pitkää matkaa, kun alkoi loppukiri. Vaarojen maratonin loppukiri on hieman alle 3km pätkä Kolin satamasta Ukko-Kolin päälle maaliin. Kokonaisnousua tällä hiekkapolulla tulee noin 200m (vertailuna Messilän Laason rinteen korkeusero 111m). Pätkällä oli muutaman vähän loivempi kohta jotka juoksin, mutta muuten kävelin. Kiroilin mielessäni, katselin hermostuneena kelloa ja odotin kärsimyksen olevan kohta ohi.  

Viimeiseen jyrkkään nousuun lähtiessä alkoi olla kannustusta reitin varrella ja maalista rupesi kuulumaan ajanmittauslaitteiden piippauksia. Piippaukset antoi lisää puhtia, koska tajusin että mitä nopeammin olen maalissa, sitä nopeammin pääsen lepäämään. Nousun loputtua otin vielä puoliväkisin muutamia juoksuaskelia ja se oli siinä! 43km takana! Elämäni ylivoimaisesti hienoin, rankin, sykähdyttävin ja tunteita herättävin urheilusuoritus oli ohi! Kaksinkertaisesta maratoonarista oli tullut yksinkertainen Vaarojen maratoonari ajassa 5:57:02! Loppunousuun käytin aikaa 22min 34s. 

Maalissa söin pari makkaraa ja join urheilujuomaa. Tuntui hienolta vaikka olinkin alkuun aika uupunut. Kävely oli hieman vaikeaa, istuessakin sattui oikeaan pohkeeseen. Saunan jälkeen jalat oli jo huomattavasti paremmat. Palautumisen nopeuttamiseksi laitoin saunan jälkeen kylmägeeliä pohkeisiin ja kompressiosukat jalkaan. Hotellilla kävin vielä ottamassa Anssin ja Markon ultramatkalta maaliin.  

Kolin viikonloppu oli kyllä kaikin puolin hieno eikä varmasti jää viimeiseksi kerraksi noissa maastoissa. Juoksu itseasiassa heitti kerralla ensi vuoden juoksusuunnitelmat uusiksi. Ensi vuoden "pääkilpailu" tulee olemaan Vaarojen maratonin 43km ja toivon napsaisevani ajasta melko reilusti pois. Senkin voin paljastaa, että suunnitelmia 86km matkan suhteen on jo olemassa, mutta siitä (ehkä) myöhemmin lisää ;) 

Vaarojen maraton numeroina:  
Matka: 43km  
Aika: 5h 57min 2s 
Kokonaisnousua: lähteestä riippuen n.1200-1450m 
Nautittuja energiageelejä: 6kpl 
Suolatabletteja: 6kpl  
Urheilujuomaa: 2l 
Vettä: 1l 
Autoilua viikonlopun aikana: 870km

This entry was posted on torstai 10. lokakuuta 2013 and is filed under . You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0. You can leave a response.

Leave a Reply