Archive for lokakuuta 2014

Mammuttimarssi ennakko: #kylmää #sadetta #räntää #nälkää #pimeää

No Comments »

Peräkylän Ponnistuksen vuosittain järjestämä Mammuttimarssi kilpaillaan 31.10.-1.11.2014. Itse olen lähdössä noin 50 kilometrin pituiselle Mammutti maratonille.
Alkuun vähän tietoa tapahtumasta:

Mammuttimarssin filosofinen tausta

Mammuttimarssi jäljittelee armeijan erikoisjoukkojen harjoitusta, joka jäljittelee kommandoryhmän tehtävää vihollislinjojen takana. Vrt kaukopartiomiehet. Tässä kyseisessä kuvitellussa tilanteessa ei pystytä lentokoneella/helikopterilla heittämään kohdealueelle huoltopakkauksia, vaan ne on kannettava alusta asti mukana. Jos matkan varrella tulee vastaan sopivia resursseja, niitä voi käyttää. Kuitenkin: Ne paikalliset resurssit/palvelut ei tule vastaan ellei niitä osaa etsiä, ja sitä varten pitää ennen tehtävää suorittaa tiedustelua, ja suunnitella matka niin että pystyy noita paikallisia palveluja käyttämään. Mammuttimarssissa reittipisteet annetaan etukäteen, jokaisella on viikko aikaa hankkia tietoa kohdealueesta. Siis tarkoitus ei ole lähtökohtaisesti kuljettaa suurta määrää ruokaa/juomaa, tai kulkea nälkäisenä ja janoisena.

Mammuttimarssi ja Sodankäynnin taito

Sunzin lekendaarinen teos "Sodankäynnin taito", tuo sodankäynnin ja johtamisen klassiko joka kirjoitettiin yli 2400 vuotta sitten Kiinassa, on omiaan juuri Mammuttimarssin stratekiaoppaaksi (toinen vaihtoehto on Sudenpentujen Käsikirja). Sunzin oppien turvinhan Haltikin valloitettiin.

Sodankäynnin taidon yhdeksäs luku "Marssi" auttaa oiwasti perusstratekian hahmottamisessa, sulussa sovellusesimerkkejä vuoden 2012 Mammuttimarssista:

  • Ylitä vuoristot laaksoja noudattaen. Kun näet vehmaan maaston, ota asemat ylängöiltä (Re: X-factor), taistele alaspäin, älä nouse taistelemaan ylöspäin. Näin asemoidaan armeija vuoristoissa.
  • Kun vesistöjä on ylitetty, on välttämätöntä ottaa niihin etäisyyttä. (Re: Uintirasti)
  • Ylitä suolarämeet kiireesti äläkä jää niille viivyttelemään. (Re: voitaneen yleistää kaikkiin rämeisiin, mitä matkalta löytyy)
  • Jos korkeaan heinään on asetettu paljon esteitä, tarkoitus on johtaa harhaan. (Re: perhanan rastimestari/mestarinna)

Myös seuraavista luvuista "Maaston muoto" ja "Yhdeksän Maastoa" löytyy Mammuttimarssijoille hyödyllisiä oppeja:

  • Maasto voi olla helppopääsyinen, vaikeakulkuinen, torjuva, ahdas, jyrkkä tai etäinen. (Re: tähän kategoriaan uppoo about kaikki MM:n rastit)
  • Kevyt maasto on maasto, missä on tunkeuduttava vihollisalueelle vain lyhyen matkaa. (Re: ne muutamat tien vieressä olleet rastit)
  • Saavutettava maasto on maasto, minne minä voin edetä ja vihollinen voi saapua. (Re: saunapalju)
  • Raskas maasto on maasto, missä on tunkeuduttava syvälle vihollisalueelle ja selän taakse jää lukuisia linnoitettuja kaupunkeja ja kyliä. (Re: Vihdin keskusta ja Birgitan linnan rauniot)
  • Kun ryöstellään rikasta maaseutua, on armeijalla tarpeeksi syötävää. (Re: 24h ABC ja nakkikiskan ulkopuolinen huolto)

Ylläolevien lähde: Peräkylän ponnistus / Mammuttimarssi (http://www.perakylanponnistus.com/kilpailut/mammuttimarssi.php)

Lähtökohdat Mammuttimaratonille

Bongasin viime syksynä mukavan järjettömältä kuulostavan tapahtuman netistä. Luin syksyn ja talven aikana monia kilpailuraportteja viime syksyltä ja mietin että tuonne on joku vuosi lähdettävä! Jo kesällä, hyvissäajoin ennen Vaarojen maratonia oli sitten puhetta twitterissä tämän vuoden Mammuttimarssille osallistumisesta. Puhe oli tuolloin ultrahuumassa ollut 100km matkasta. Suunnitelma jäi elämään hiljaiseloa, koska halusin olla varma palautumisestani Vaarojen maratonin jäljiltä. Vaarojen pettymyksen jälkeen olin entistä varmempi Mammuttimarssille osallistumisesta, mutta matkan päätin lyhentää vain maratonin pituiseksi. (Mammuttimarssin maraton on noin 50km).

Mammuttimarssi eroaa normaaleista juoksukilpailuista parilla tavalla: Reittiä ei ole merkitty millään tavalla. Kilpailijat saavat noin viikko ennen tapahtumaa koordinaatit reittipisteille, joissa on käytävä leimaamassa tekstiviestillä piste käydyksi. Myös karttamateriaali on hankittava itse ja suunniteltava edettävä reitti. Kilpailu juostaan pimeässä (juoksijoiden lähtö kello 21:00) ja eikä reitillä ole huoltopisteitä. Jokaisella matkalla yksi rasteista on uimarasti, jonka voi kiertää käymällä ennalta tuntemattoman pituisen sakkolenkin.

Oma harjoitteluni Vaarojen maratonin jälkeen on ollut lähinnä hupihölökkää. Palautuminen kesti yllättävänkin kauan ja kevytkin lenkkeily teki jalat oudon kipeiksi vielä parin viikon jälkeekin. Hieronta onneksi auttoi palautumisessa ja nyt on jalat aika tuoreen tuntuiset uusiin hölmöilyihin.

Huonosta valmistautumisesta huolimatta tuntuu todella kivalta lähteä retkeilemään Nuuksion yöhön. Edellisestä reilun maratonin mittaisesta juoksusta on vähän vajaa kuukausi aikaa, mutta tunnen kroppani olevan valmis uuteen elämykseen. Elämysten haku tuntuu olevan mulle se juttu näissä hölkkähommissa ja sellainen on varmasti taas tulossa.

Jos joku haluaa katsella esim tuloksia tai seurailla somessa tunnelmia, niin osallistun kisaan seuran nimissä yksihenkisenä Lahti Trail Runners joukkueena.

Helsingin sanomat 22.10.1972 - Lääkärin sanoissa lienee totuuden siemen

Vaarojen ultra 86km, DNF!

1 Comment »

Heräsin lauantai aamuna 4:50 huonosti nukutun yön jälkeen, nousin ylös, kävelin pintakaasumökin keittiöön ja mietin mielessäni, että kroppa tuntuu yllättävän hyvältä ja pirteältä. Aamupalapöydässä puheensorina oli odotetun hermostunutta ja kaikilla tuntui jo olevan ajatukset parin tunnin päästä tapahtuvassa startissa.

Viimeiset säädöt ja gps:n kiinnitys reppuun.
Kuva: Tuukka Peltola
Viimeisten paniikissa tehtyjen tavarapakkausten jälkeen siirryimme kimppakyydillä Ukko-Kolin päälle lähtöön. Edelleen kroppa tuntui hyvältä ja fiilis oli katossa. Aamulähtö sopii ilmeisesti hyvin kropalleni vaikken aamulenkkeilyä harrastakaan. Lähtöpaikalla tavattiin tuttuja, juteltiin ja naurettiin - hermostuneesti edelleen.

Miian kanssa odottamassa starttia.
Kuva: Elina Kallström
Lähdön aika koitti ja huomasin lähteneeni vähän kavereitani edempää ja/tai kovempaa. Alkuvauhti tuntui kuitenkin hyvältä ja jatkoin tasaista lyllerrystäni. Hetken juoksemisen jälkeen Sami saavutti minut ja lähdettiin porukalla jatkamaan taktiikkana mennä alamäet rennon vauhdikkaasti rullaten ja ylämäet reippaasti kävellen. Ensimmäisen viiden kilometrin kilometriajat vaihteli 5:33-7:35 välillä.

Koko alkumatkan Kiviniemeen asti (18km) oli tunne, että tästä tulee hyvä päivä! Juoksu kulki, kävely kulki, ylämäet tuntui hyvältä, mieli oli iloinen ja juttua riitti. Jauholanvaaralle kiivetessä odotin kohta aukeavaa mahtavaa maisemaa, joka ei pettänyt tälläkään kertaa: Uskomattoman kaunis syksyinen aamu, usva peitti Herajärven, aurinko paistoi ja elämä hymyili.

Maisemaa. Kuva: Antti Nousiainen

Kiviniemessä vesistönylityksen jälkeen oli ensimmäinen huolto, jossa tankkasimme nopeasti juomapullot ja jatkoimme matkaa. Ryläystä kohti taivaltaessa olo oli edelleen energinen ja muistelin viime vuoden fiiliksiä samoilta kohdilta:
"Huoleni oli aiheellinen: 21km kohdalla energiat loppuikin sitten kuin seinään. Päätin kokeilla pienellä riskillä ylensyömistä ja söin kaksi energiageeliä, kaksi suolatablettia ja join vettä päälle. Kilometrin päästä täydensin vielä kolmella glugoositabletilla." (http://matskutreenaa.blogspot.fi/2013/10/vaarojen-maraton-2013-kolibakteerin.html)
Lähdimme nousemaan Ryläykselle ja taas tuli muistoja mieleen:
"Ryläyksen ensimmäisessä seinänousussa kramppasi kummatkin pohkeet samaan aikaan. Söin kiivetessä yhden suolatabletin lisää ja pikkuhiljaa krampit vähenivät. Kymmenen kilometrin aikana kummatkin pohkeet kramppasivat kymmeniä kertoja." (http://matskutreenaa.blogspot.fi/2013/10/vaarojen-maraton-2013-kolibakteerin.html)
Juoksun juhlaa sumuisessa aamussa. Kuva: Antti Nousiainen
Tänä vuonna Ryläys tuntui verrattain helpolta leppoisalla vauhdillamme. Nautin joka askeleesta, kunnes saavuimme noin 25-26km kohdalla olleelle sillalle/pitkokselle. Astuin laudan päälle ja jalka lähti luistamaan. Menin oikeen kunnolla nurin ja samassa rytäkässä täräytin käden ja alaselän. Vakuuttelin Samille ja kolmannelle letkassamme olleelle ettei sattunut ja jatkoin matkaa. Pari kilometriä myöhemmin rupesi jokainen askel tuntumaan vasemman jalan lonkassa. En osannut yhdistää kaatumista ja kipua, mutta siitä se varmaan johtui.

Ryläykseltä alas ja seuraavalle vesipisteelle asti meni hyvin ja kivutta ja edelleen oli kivaakin. Kierroksen lopun tieosuudella alkoi särkeä ja sattua joka askel kokoajan enemmän. Viitisen kilometriä ennen kierroksen loppua aloin miettiä kisan kesken jättämistä, kun en pystynyt enää ottaa "valenousun" alamäen polulla juoksuaskeleita. Loppunousu tuli kuitenkin ylös sen verran hyvin, että otin päätökseni takaisin ja menin keskeytyksen sijaan huoltoon.

Vajaan kymmenen minuutin sopansyönnin, repun pakkaamisen ja energiatäydennyksen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Tauko oli tehnyt vain pahaa jalalle ja oli selvää ettei sillä jalalla ole enää metsään asiaa. Kävellessäkin jokainen askel vihlaisi niin paljon, että jätin parin sadan metrin jälkeen leikin kesken.

Pettyneenä kävin palauttamassa chipin ja gps:n järjestäjille. Kannustin hetken huoltoon tulevia kavereitani ja sain kyydin mökille. Loppupäivä menikin siideriä lipittäessä, pettymystä peratessa, ystävien menoa gps-seurannan kautta jännittäessä ja myöhemmin illalla paikan päällä kannustaessa. Ootte te hullua porukkaa!

Jälkipyykki keskeytyksestä on omassa päässä menossa edelleen. Olisinko voinut tehdä jotain toisin, tuliko kivut kaatumisen seurauksena vai oliko kyse vaan pehmeästä päästä tai paskasta kunnosta? Olen päätymässä lopputulemaan, että keskeytys oli noiden kaikkien edellä mainittujen summa.

Numeroiden perusteella kunto on kasvanut viime vuodesta harppauksen. Yhden kierroksen aika parani noin 14 minuuttia keskisykkeen pudotessa samalla 166 -> 149. Tämän vuoden kierrosaika oli 5:43:30 ja loppunousua kävelin ylös tasan 22 minuuttia.

En anna kuitenkaan tämän epäonnistumisen lannistaa vaan olen tehnyt päätöksen lopettaa nyt kolme vuotta harrastamani kestävyyshöntsäily ja ruveta treenaamaan vähän suunnitellummin ja enemmän. Ensi vuonna otan revanssin Vaarojen ultrasta ja loppuaika on alle 12h! Ennen sitä on kuitenkin vielä monta seikkailua edessä - niistä lähimpänä loka-syyskuun vaihteessa Mammuttimarssin maraton.

Pienenä spoilerina on vielä mainittava, että Vaarojen maratonilla julkistetiin ensi vuoden BUFF Trail Tour Finland ohjelma ja osakilpailut. Kauden kolmas osakilpailu on Vierumäki Trail Marathon, jonka järjestämme Lahti Trail Runnersin porukalla. Käy tykkäämässä Vierumäen kilpailun FB-sivusta, niin pysyt ajantasalla asioita kilpailun ympärillä!

Täällä ollaan

No Comments »

405 km yksin autossa jumiuttaa jalat, saa pääkopan muuttam
aan monta kertaa tulevaa kilpailutaktiikkaa, miettimään onko koko touhussa järkeä yms yms yms. Samaan aikaan kuitenkin into huomisesta startista kasvoi kilometrien vähentyessä kohti Kolia.


Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 fb-ryhmän kimppamökillä oli jo sinne saapuessani odottelemassa Elina, Timo, Sami ja Tuomas. Majoittumisen jälkeen käytiin hotellilla syömässä ja nyt on pakkailtu hermostuneen puheensorinan siivittämänä varusteita huomista varten.


Huomenna aamulla kello 7 pamahtaa lähtölaukaus Vaarojen maratonin 86km matkalle. Pisin, hulluin, järjettömin ja varmasti rankin suoritukseni tähänastisen hölkkäuran aikana, mutta eiköhän siitä hyvä tule. Taktiikkana on rauhallinen aloitus ja 70km jälkeen urku auki :D Urku auki -vaihetta voi olla hankala havaita, mutta yritys on kova :)

Menemistäni voi seurata tapahtuman gps-seurannasta osoitteessa http://www.tulospalvelu.fi/gps/20141004vmara86/

Nyt loputkin kamat kasaan ja nukkumaan.

ps. Edelleen jännittää....