Archive for toukokuuta 2015

NUTS Karhunkierros 80km

1 Comment »

Muistan viime keväänä Karhunkierroksen GPS-palluroita kotona seuratessa ajatelleeni, että miksen ole tuolla mukana. Kesän ja syksyn ajan ajatus kyti päässäni ja viimeistään mahalaskuun päättyneen Vaarojen ultran jälkeen olin varma: Keväällä 2015 juoksen Karhunkierroksen läpi.


Valmistautuminen reissuun oli hyvinkin kaksijakoinen. Alkuvuodesta oli ongelmaa motivaation, ajan, flunssien ja yleisen velttouden takia, mutta onneksi sain otettua itseäni niskasta kiinni maalis-huhtikuussa. Viimeiset pari viikkoa ennen kisaa otin aikalailla levon kannalta ja Bodom Trailillakin lyhensin matkan 12 kilometriin.

Lähdimme Lahti Trail Runners seurueessa perjantaina aamulla Lahdesta ja perillä Rukalla olimme noin yhdeksän tuntia myöhemmin. NUTS Karhunkierroksen matkavalikoima on hyvin laaja: 8, 31, 53, 80 ja 160km. Autoseurueessamme oli kolme 80km menijää ja yksi 53km juoksija. 

Perjantai-ilta meni syödessä, 160km startin seurannassa, Hyppölän kestävyysurheiluluennolla ja varusteiden kanssa hermoillessa.

Starttiin vievään bussiin menossa. Kuva: Aapo Laiho
80km startti oli lauantai aamuna kello 7 Hautajärven luontotalolla Karhunkierroksen pohjoisimmasta pisteestä. Levottomasti nukutun yön jälkeen heräsin klo 4:30 kellon sointiin. Viideltä olimme varusteet päällä aamupalalla ja puoli kuusi lähti bussikuljetus starttiin. Olin ajatellut että bussissa kerkeisi ottaa vielä pienen välikuoleman aamulla, mutta 160km hurjien GPS-seuranta (tai sen toimimattomuus) vei huomion eikä väsyttänyt enää yhtään.

Noin puolen tunnin perillä palloilun jälkeen oli starttihetki käsillä ja pääsimme matkaan. Alkumatka meni hyvinkin reippaasti Jounin peesissä, kunnes onneksi kengännauhani aukesivat noin 13km kohdalla ja jäin peesistä. Peesistä putoamisen jälkeen jatkoimme Jukan kanssa juoksua porukassa hieman rauhallisempaan tahtiin. 

Kosken ylitys riippusiltaa pitkin noin 19km kohdalla.
Juoksu kulki mukavasti ja saavutimme Oulangan luontokeskuksessa noin 28km kohdalla olleen ensimmäisen huoltopisteen noin 3h15min juoksemisen jälkeen. Olo oli hyvä ja juoksu kulki kivasti. Jalat alkoi olla vähän väsyneet, mutta vielä hyvin juostavassa kunnossa. Huollossa tankkasin juomapullot ja täydensin lisää eväitä reppuun. Eväspuolella luotin tässäkin kilpailussa High5 Isogel geeleihin ja High5 Zero elektrolyyttijuomaan. Lisänä söin muutaman Milkyway patukan ja huoltopisteillä niin paljon sipsejä kuin nopeasti huollossa kerkesin.

Oulangalta lähtiessä oli uudelleensyntynyt olo ja juoksu kulkikin seuraavat viitisen kilometriä todella mukavasti. Seuraamme liittyi ennen huoltoa jonkin verran edellämme juossut Jarkko. Jukan ja Jarkon kanssa jatkoimmekin kolmestaan maaliin saakka. Noin 35km kohdalta alkoi kisan ensimmäinen synkempi jakso. Paikoin aika nopeita Oulankajoen rantatörmiä juostessa alkoi jalkoihin sattua ja samaan aikaa tuli oudon tuntuinen uupumus. Monet kokeneet ultraajat ovat sanoneet, että väsymys ja huono fiilis menee kyllä ohi jossain vaiheessa. Tähän luottaen etenin Jukan peesissä yrittäen ajatella kaikkea muuta paitsi jäljellä olevaa 45 kilometrin matkaa ja jalkojen kipuilua. 

Ehkä kymmenisen kilometria myöhemmin uupumus ja ällöttävä olo onneksi loppui, mutta jalat oli todella pökkelöityneet. Tässä kohtaa alkoi ehkä kilpailun hitain osuus. Etenimme todella hankalakulkuista Kitkajoen vartta kipeillä jaloilla ja vähän huonossa hapessa. Kävelimme pitkiä pätkiä, koska ei ollut yksinkertaisesti voimia nostaa jalkoja tarpeeksi juostakseen juurakkoisessa maastossa. Tasaiset, juurettomat pätkät juoksimme. 

Reitin yhdyttyä 31km reittiin luulimme huollon olevan ihan kulman takana. Kulman pituus osoittautui noin seitsemäksi kilometriksi, jotka oli henkisesti aika tappavia. Juomat alkoi olla lopussa, pää alkoi olla lopussa, jalat (varsinkin vasen polvi) oli kipeä eikä juoksu enää juurikaan huvittanut. Ohittelimme 31km menijöitä ja välillä sama porukka meni meistä ohi. Näin syvällä en vielä lyhyen juoksu-urani aikana ole ollut. Mietiskelin rupeanko seuraavaksi harrastamaan postimerkkeilyä vai shakkia ja päädyin filateliaan.

Vihdoin huoltopiste tuli vastaan! Juumassa tuttuun tapaan pullot täyteen ja sipsejä maksimimäärä naamariin. Pulloja täyttäessä meinasi vähän horjuttaa ja muistan ajatelleeni että pitää päästä äkkiä taas matkaan koska tämä seisoskelu on näköjään vaarallista. Otin myös polvikipuun yhden buranan mikä osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi! 

Pari kilometriä huollon jälkeen polvikipu oli poissa, ukko energiaa täynnä ja fiilis huipussaan. Oli ihan uskomaton tunne juosta kilpailun tähän asti parhaalla tunteella. Peesasimme useampaakin eri 53km tai 31km juoksijaa, mutta menohaluja oli niin paljon että en malttanut pysyä peeseissä. Myöhemmin Jukka ja Jarkko sanoikin että hyvä kun perässä pysyivät.



Noin kymmenen kilometriä ennen maalia alkoi reitin mäkisin osuus. Reitti menee Iso Kumpuvaaran, Mossorinvaaran, Konttaisen ja Valtavaaran yli. Ylämäet tuntui kulkevan ihan yhtä hyvin kuin oli viimeisen kympin ajan kulkenut tasainenkin. Viimeiseen, 7km ennen maalia olleeseen huoltoon pääsimme noin 10h 25min taivaltamisen jälkeen. Viimeisen kerran pullot täyteen, sipsiä naamariin ja matkalle. Viimeisellä seitsemällä kilometrillä ei ole tasaista juuri lainkaan. Enää oli jäljellä Valtavaaran osuus, joka menee useamman huipun kautta. Välillä nousut ja laskut oli niin jyrkkiä, että rinteeseen oli laitettu köysiä avuksi. Valtavaaran jälkeen saimme naisten sarjassa toiseksi tulleen kiinni ja jatkoimme porukalla matkaa kohti Rukaa. Viimeisessä nousussa alkoi pikkuhiljaa tajuta, että maaliin pääsy on selvää.

Takana yli 81km, maaliin noin 400m, fiiliksen näkee kuvasta. Kuva: Aapo Laiho
Maaliin saavuimme ajassa 11:37:46. Takana oli elämäni ylivoimaisesti rankin, hienoin ja pisin liikuntasuoritus, mutta endorfiinihumalassa ei väsymystä juurikaan tuntunut. Olin salaa unelmoinut 12h alittamisesta ja tavoite täyttyi kirkkaasti. Sijoituskin oli hienosti kymmenes! Oli uskomaton tunne loppuvaiheilla kun juoksu kulki paremmin kuin oikeastaan koko matkan aikana. Valtavaaralta laskeutuessa pystyi nauttia osan matkaa loivassa alamäessä vauhdin hurmasta ja ohitella muiden sarjojen juoksijoita. 

Pöllähtänyt kaksikko maalissa.
Yksi unelma on nyt saavutettu. Harjoittelu kohti seuraavia unelmia jatkuu heti, kun jalat palautuu siihen kuntoon että pystyy juosta ja kävellä normaalisti. Sen opin eilisen aikana, että sitkeyttä musta löytyy tarvittaessa yllättävänkin paljon. Halu saavuttaa jotain voitti uupumuksen, kivun ja vitutuksen monta kertaa. Matka kokonaisuudessaan oli sellainen kokemus ja samalla matka omaan itseeni, että tekstin tuottaminen on vähän vaivalloista. Kiitos kilpakumppaneille, muutamille tsemppitekstareita laittaneille kavereille ja etenkin järjestäjille upeasta tapahtumasta!

Toteuttakaa ihmiset unelmia - siitä tulee ihan kiva fiilis ;)

Varustus:
Inov-8 Oroc 280 kengät
2XU 3/4 kompressiotrikoot
Compressport Trail t-paita
Compressport Arm Force irtohihat
Compressport R2 säärystimet
Nike sukat
SOC lippa
Salomon Skin Pro 14+3 reppu kahdella 0,5l pehmeällä juomapullolla
GoPro rintatellingissä

Garmin data: https://connect.garmin.com/modern/activity/783492119 (korjattu matka ja aika, mittari sammui pari kilometriä ennen maalia)

Kisakausi avattu ja lisää luvassa!

No Comments »

Pitkän hiljaisuuden jälkeen on aika aloitella kisakausi ja samalla voisi yrittää vähän päivitellä useammin kuulumisia tällekin puolelle.

Kevään treenit on menneet hyvinkin kaksijakoisesti. Alkuvuosi oli todella huonoa tekemistä hyvin menneen joulumaratonin jälkeen ja tyytyväinen voi oikeastaan olla vain maaliskuun lopun ja huhtikuun harjoitteluun. Maaliskuussa uutena treenimuotona kuvioihin tuli uinti Lahden uimaseuran tekniikkakurssin myötä. Huhtikussa harjoittelua tuli ihan mukava 35½h.

Tänä keväänä kilpailukauden piti alkaa Lahdessa Kevätkympillä, mutta vähän puskista tullut järjetön työputki sotki suunnitelmat ja jätin kisan väliin. Kisakauden avaus siirtyi Espoon Pirttimäen maastoihin, kun 14.5. starttasi BUFF® Trail Tour Finland Bodom Trailin osakilpailulla. Bodom Traililla BTTF matkana on 21km, joka myös minun oli tarkoitus juosta.

Bodom Trail 2015


Bodomilla juoksu lähti totutun kovaa liikkeelle nopealla ulkoilutien pätkällä. Ensimmäinen kilometri oli 4:01min, mutta viime vuoden tapaan en pelästynyt hurjaa aloitusvauhtia. Polkujen alkaessa vauhti tasoittui jonkin verran ja meno tuntui mukavalta. Noin neljän kilometrin kohdalla nopean alamäen jälkeen keskittyminen herpaantui hetkeksi ja kompastuin juureen. Kompastumisen jälkeen onneksi juoksu kulki samaan tapaan.

Kuva: Merja Ylihärsilä / Tomi Mäkelä
 Matkalla laskeskelin että kahden tunnin alitukseen oli hyvät edellytykset, mutta palautuminen edessä 23.5. siintävää Karhunkierrosta silmällä pitäen arvelutti. Noin kahdeksan kilometrin kohdalla oli päätös selvä: Juoksen maaliin jo ensimmäisen kierroksen jälkeen 12km kohdalla. Kerrankin annoin järjen voittaa tunteen sijaan ja nyt mietittynä oli kyllä fiksu ratkaisu. Viimeisille vajaille parille kilometrille nostin vähän vauhtia ja ohitin oikeastaan koko matkan peesaamani Janin ja Saaran. 

Maalissa olin ajassa 1:03:10 ja sijoitus oli 12km matkalla 10. (miehissä 8.). Bodom Trail oli taas kerran hienosti järjestetty ISO polkujuoksutapahtuma, jossa tunnelmaa piisasi! Omalta kohdaltani siitä tuli hyvä puolimaratonvauhtinen 12km viimeistely kohti Karhunkierroksen 80km haasteita!

« Previous Entries
Next Entries »