Matsku treenaa

Perjantaina iltapäivällä töistä päästessä haukotti - haukotti ihan hirveästi! Kroppa ilmeisesti luuli, että kohta pääsee sohvalle makaamaan ja palautumaan työviikosta. Voi kuinka väärässä kroppa olikaan!
Mammuttimarssin pääkallopaikkaa Otalampea kohti ajellessa satoi useaan otteeseen vettä - välillä vähän reilumminkin. Koukkasin Espoosta kolme uskaliasta kyytiin ja jatkoimme hölmöllä reittivalinnalla kohteeseen. Kohtalo yritti ilmeisesti viestittää, että tänään on hölmöjen reittivalintojen päivä. Tuossa kohtaa en sitä vielä tajunnut.

Suunnitelma selvä.

Lähdön hetket käsillä.

Perillä hoidimme ilmoittautumiset, juttelimme muiden juoksijoiden kanssa ja hermoilimme asiaan kuuluvat hermoilut ennen starttia. Kello 21 kuului odotettu lähtölaskenta: 3-2-1 KÄRSIKÄÄ!

Tässä vaiheessa suosittelen avaamaan kartan ja reitin tämän linkin takaa ja seuraamaan matkaa rastiväli kerrallaan sieltä: http://www.rastit.fi/1095/ Minun GPS-jälkeni on vihreä.

3 - 2 - 1 KÄRSIKÄÄ (Mammuttimaratonin perinteinen lähtölaukaus)

Matka kohti ensimmäistä rastia alkoi. Lähdimme Tuukan kanssa matkaan sopimuksella edetä koko reitti porukassa. Alkuun mentiin katuvalojen valaistessa tietä ja letka alkoi pikkuhiljaa pidentyä. Jo melko alkuvaiheessa pidempien matkojen taivaltajat erkanivat omalle reitilleen ja jatkoimme pienessä porukassa juoksemista. Katuvalojen loppuessa jatkoimme vähän tylsää maantiejuoksua ja säästelimme Tuukan kanssa otsalamppujen akkuja hyödyntäen muiden valoja. Ensimmäinen rasti löytyi helposti noin 6,2km lähdön jälkeen. Aikaa oli vierähtänyt 39 minuuttia.

Ilo irti mistä ikin lähtee, sata prossaa mitä ikinä teen. Vähempäänkään en tyydy; ja tää hymy, se ei hyydy! Lasken laukkuni, mutta ihan hetkeksi. Tie vie se on refleksi. Kuljettuna joka pitäjää, tunne en mä koti-ikävää...

Pimeetä touhua.

Lähdimme tietä pitkin kohti toista rastia ja meinasimme päätyä omakotitalon pihaan. Tässä kohtaa piti ensimmäistä kertaa hieman suunnistaa. Löysimme pienen miettimisen jälkeen kiertävän reitin ja jatkoimme matkaa. Saimme tällä rastivälillä vinkin Millenium 2000-reitistä, jonka kautta meidän olisi pitänyt päästä oikaisemaan pieni metsäosuus. Etsimme reitin lähtöä sitä löytämättä ja päätimme oikaista pellon poikki seuraavalle tielle. Tämä oli virhe! Pellolla aitojen välissä ojien yli hyppiessä kirosin itseäni, etten tehnyt suunnitelman mukaan vaan kuuntelin muita ja jatkoin matkaa. Pellolta pois pääsyn jälkeen oikasimme metsän läpi ja tuurilla löysimme polun jota lähdimme (taas tuurilla) etenemään oikeaan suuntaan. Pääsimme takaisin alunperin suunnitellulle reitille, jota pitkin etenimme helposti toiselle rastille. 11,6km / 1 h 25 min.

Hyvä kiinanlamppu pelasti poluilla paljon.

Kolmannen rastin lähestyminen meni kirjaimellisesti metsään! Alun tie- ja polkuosuudet meni juuri niinkuin olimme suunnitelleet, mutta metsän läpi oikaistessamme kulkusuunta rupesi väkisin vääntymään idän sijasta luoteeseen. Rämmimme soita, kalliota ja pusikkoja pitkin hieman jo ärsyyntyneinä reittivalintaamme. Välillä piti hypätä ojien yli ja välillä kiivetä jyrkännettä. Lopulta löysimme tielle, jota pitkin pääsimme helposti rastille. Jälkeenpäin ajatellen ei todellakaan olisi kannattanut lähteä poluille ja metsään vaan kiertää vähän pidemmältä teitä pitkin. Olisi säästetty varmaankin noin puoli tuntia rastivälillä. Rastilla matkaa takana 19,8 km ja aikaa 2 h 50 min.

Tuukka leimaamassa kolmosrastia.

Neljännelle rastille lähdimme pienen metsäoikaisun kautta. GPS-jäljestä näkee, että vähän metsään se meni, mutta ei siinä paljon hävitty. Loppu matka olikin helppoa polkua ja tietä. Olin suunnitellut ennen neljättä rastia juomatäydennyksen Haukkalammen ulkoilumajalla ja vesipiste löytyikin nopeasti. Majalta rastin suuntaan lähtiessä tuli iso joukko muita kilpailijoita vastaan ja tässä kohtaa tajuttiin kuinka paljon olimme hävinneet 2-3 rastivälillä. Pienet pirunsarvet kasvoivat varmaan päähän ja ajatus pelkästä höntsäilystä rupesi siirtymään edelle ehtineiden ohittamiseen. Neljättä rastia etsimme ensin väärän jyrkänteen alta, sitten toisen väärän jyrkänteen alta ja vihdoin kolmannen alta se löytyi. Matkaa takana 26km / 4h.

Harvoja valaistuja osuuksia Haukkalammelle saapuessa.

Viides rastiväli oli helppoa metsien valtatietä sorapohjalla. Nousuja tuli tälle välille jonkin verran, mutta vastapainona myös alamäkeä. Rasti löytyi nopeasti opastaulun takaa. Matkaa takana 28,4km / 4h 18min.

Kuudennelle rastille vievän polun alkua arvoimme jonkin aikaa ja lähdimme etenemään. Polkujen risteyksissä oli pieniä hahmotusongelmia ja aikaa kuului. Pääsimme tienristeykseen, jossa vaihtoehtoina oli suoraan tai oikealle. Oikealle mennyttä tietä ei näkynyt lainkaan kartassa emmekä uskaltaneet lähteä sitä etenemään. Juoksimme suoraan kolmisensataa metriä, jonka jälkeen onneksi tajusimme, että tämä ei voi olla oikea suunta. Pienen neuvonpidon ja yhden metsäreittikokeilun jälkeen palasimme risteykseen ja lähdimme kartassa näkymättömälle tielle. Se osoittautui oikeaksi ja tien vierestä lähti hakemamme polkukin. HUH! Loppu reitti kuudennelle rastille oli helppoa. Rastia lähestyessä meitä vastaan tuli meidät aikaisemmin ohittaneita joukkueita. Matkaa rastilla takana 35km / 5 h 18 min.

Muiden ihmisten näkeminen pimeässä metsässä toi selkeästi ihan uutta loikkaa tossuun ja vauhti kasvoi hieman. Löysimme etukäteen OSM-kartasta katsomani polun jota pitkin oikaisimme noin 400m tiekierron. Tupsahdimme oikopolulta aiemmin kohtaamiemme juoksijoiden eteen ja taas tuntui jostain ilmestyneen ylimääräistä energiaa elimistöön. Kilpailuvietti otti vallan ja vauhti pysyi hyvänä. Seitsemäs rasti tuli vastaan 38,6km / 5 h 50 min kohdalla. Täällä ohitimme taas yhden seurueen.

Kahdeksannelle rastille mennessä emme meinanneet pysyä Myllypuron ylityksen jälkeen millään kartalla. Ilmansuunta oli kuitenkin suurinpiirtein oikea, joten jatkoimme leveän hiekkapohjaisen polun juoksemista. Lopulta tie tuli vastaan ja saimme itsemme taas kartalle. Kahdeksas rasti oli uimarasti ja tässä kohtaa päätimme kumpikin käydä uimassa sakkorastin sijaan. Sakkorastin matka olisi ollut noin 5km eli loppuaikaan olisi tullut 35-40 minuuttia lisää.

Uimarastilla oli synkkää. Poijut piti kiertää ulkopuolelta.

Pääsimme helposti uimarastille, jossa riisuimme vaatteet pois ja kävimme vuorotellen uimassa uimarastin valvojien määräämän noin 15 metrin pätkän. Vesi oli virkistävää - noin 2cm lämpöistä. Uimarastille tullessa matkaa oli takana 43,6km / 6 h 36 min.

Viimeistä, yhdeksättä rastia kohti lähtiessä uimisen tuoman adrenaliiniryöpyn vallassa huomasin jalkojen tuntuvan huomattavasti paremmalta kuin ennen uimaan menoa. Kylmä oli vienyt nilkkakivun pois ja vasemman jalan pökkelöityminen oli tiessään! Juoksimme teitä pitkin pellon reunaan missä huomasimme peltojen olevan aidatut. Rämmimme pellonreunoja pitkin peltojen väliselle hyvin mutaiselle ajotielle (ilmeisesti karjan siirtymäreitti pellolta toiselle) ja taas toisen pellon reunaa pitkin rastille. Viimeisellä rastilla takana 47,7 km / 7h 25min.

Viimeiseltä rastilta maaliin olin piirtänyt reitin lähtemään ensin sähkölinjaa pitkin, josta teita pitkin takaisin Otalammen seurojentalolle. Sähkölinjalle oli ilmeisesti pidempimatkalaisten toimesta muodostunut pieni polku, mikä oli alkuun jopa juostavaa. Juoksimme hyvää vauhtia polkua pitkin, kun yhtäkkiä upposin nilkkaa myöten suohon. Suota kesti varmaan ainakin pari sataa metriä ja pahimmillaan upotus oli puoleen sääreen. Kengät täynnä vettä lompsimme vielä hetken linjaa pitkin ja teitä pitkin maaliin.

Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin, elän täysillä hetkessä matkalla nauttien retkestä! (hei!) Kirjavat vaiheeni kertoa mä voisin, aamulla nostan kytkintä ja poistun nauraen rytmissä Näin!

Maalissa olimme noin ajassa 7 h 48 min ja matkaa tuli yhteensä 50,8 km. Saimme kuulla maalissa, että epävirallisissa tuloksissa olimme sijalla kolme!

Maaliin pääsyn jälkeen kävimme saunassa, söimme mammutinhäntäkeittoa ja lähdimme kotimatkalle. Tekstin väleissä on pari lainausta, jotka kuului radiosta kotimatkalla. Fiilis oli monessa kohtaa kisaa kuin Nauravalla kulkurilla!

Mammutinhäntäkeittoa maalissa. Hyvää :)

Reissu oli suunnistuksellisista virheistä huolimatta ehkä elämäni hienoin liikuntakokemus! Pimeä metsä, otsalamppu, kartta, kaveri mukana ja mukavuusalueella hölkkäämistä koko yön läpi - hieno tapa viettää perjantai-iltaa! Näin jälkikäteen fiilis on tietysti kolmen tunnin yöunista huolimatta aika väsynyt, mutta onnellinen!

Kiitos Tuukalle mainiosta matkaseurasta ja Peräkylän ponnistukselle hienon tapahtuman järjestämisestä! Nähdään taas ensi vuonna ;)

Garminin datat: http://connect.garmin.com/modern/activity/624253574