Matsku treenaa

Perjantaina iltapäivällä töistä päästessä haukotti - haukotti ihan hirveästi! Kroppa ilmeisesti luuli, että kohta pääsee sohvalle makaamaan ja palautumaan työviikosta. Voi kuinka väärässä kroppa olikaan!
Mammuttimarssin pääkallopaikkaa Otalampea kohti ajellessa satoi useaan otteeseen vettä - välillä vähän reilumminkin. Koukkasin Espoosta kolme uskaliasta kyytiin ja jatkoimme hölmöllä reittivalinnalla kohteeseen. Kohtalo yritti ilmeisesti viestittää, että tänään on hölmöjen reittivalintojen päivä. Tuossa kohtaa en sitä vielä tajunnut.

Suunnitelma selvä.

Lähdön hetket käsillä.

Perillä hoidimme ilmoittautumiset, juttelimme muiden juoksijoiden kanssa ja hermoilimme asiaan kuuluvat hermoilut ennen starttia. Kello 21 kuului odotettu lähtölaskenta: 3-2-1 KÄRSIKÄÄ!

Tässä vaiheessa suosittelen avaamaan kartan ja reitin tämän linkin takaa ja seuraamaan matkaa rastiväli kerrallaan sieltä: http://www.rastit.fi/1095/ Minun GPS-jälkeni on vihreä.

3 - 2 - 1 KÄRSIKÄÄ (Mammuttimaratonin perinteinen lähtölaukaus)

Matka kohti ensimmäistä rastia alkoi. Lähdimme Tuukan kanssa matkaan sopimuksella edetä koko reitti porukassa. Alkuun mentiin katuvalojen valaistessa tietä ja letka alkoi pikkuhiljaa pidentyä. Jo melko alkuvaiheessa pidempien matkojen taivaltajat erkanivat omalle reitilleen ja jatkoimme pienessä porukassa juoksemista. Katuvalojen loppuessa jatkoimme vähän tylsää maantiejuoksua ja säästelimme Tuukan kanssa otsalamppujen akkuja hyödyntäen muiden valoja. Ensimmäinen rasti löytyi helposti noin 6,2km lähdön jälkeen. Aikaa oli vierähtänyt 39 minuuttia.

Ilo irti mistä ikin lähtee, sata prossaa mitä ikinä teen. Vähempäänkään en tyydy; ja tää hymy, se ei hyydy! Lasken laukkuni, mutta ihan hetkeksi. Tie vie se on refleksi. Kuljettuna joka pitäjää, tunne en mä koti-ikävää...

Pimeetä touhua.

Lähdimme tietä pitkin kohti toista rastia ja meinasimme päätyä omakotitalon pihaan. Tässä kohtaa piti ensimmäistä kertaa hieman suunnistaa. Löysimme pienen miettimisen jälkeen kiertävän reitin ja jatkoimme matkaa. Saimme tällä rastivälillä vinkin Millenium 2000-reitistä, jonka kautta meidän olisi pitänyt päästä oikaisemaan pieni metsäosuus. Etsimme reitin lähtöä sitä löytämättä ja päätimme oikaista pellon poikki seuraavalle tielle. Tämä oli virhe! Pellolla aitojen välissä ojien yli hyppiessä kirosin itseäni, etten tehnyt suunnitelman mukaan vaan kuuntelin muita ja jatkoin matkaa. Pellolta pois pääsyn jälkeen oikasimme metsän läpi ja tuurilla löysimme polun jota lähdimme (taas tuurilla) etenemään oikeaan suuntaan. Pääsimme takaisin alunperin suunnitellulle reitille, jota pitkin etenimme helposti toiselle rastille. 11,6km / 1 h 25 min.

Hyvä kiinanlamppu pelasti poluilla paljon.

Kolmannen rastin lähestyminen meni kirjaimellisesti metsään! Alun tie- ja polkuosuudet meni juuri niinkuin olimme suunnitelleet, mutta metsän läpi oikaistessamme kulkusuunta rupesi väkisin vääntymään idän sijasta luoteeseen. Rämmimme soita, kalliota ja pusikkoja pitkin hieman jo ärsyyntyneinä reittivalintaamme. Välillä piti hypätä ojien yli ja välillä kiivetä jyrkännettä. Lopulta löysimme tielle, jota pitkin pääsimme helposti rastille. Jälkeenpäin ajatellen ei todellakaan olisi kannattanut lähteä poluille ja metsään vaan kiertää vähän pidemmältä teitä pitkin. Olisi säästetty varmaankin noin puoli tuntia rastivälillä. Rastilla matkaa takana 19,8 km ja aikaa 2 h 50 min.

Tuukka leimaamassa kolmosrastia.

Neljännelle rastille lähdimme pienen metsäoikaisun kautta. GPS-jäljestä näkee, että vähän metsään se meni, mutta ei siinä paljon hävitty. Loppu matka olikin helppoa polkua ja tietä. Olin suunnitellut ennen neljättä rastia juomatäydennyksen Haukkalammen ulkoilumajalla ja vesipiste löytyikin nopeasti. Majalta rastin suuntaan lähtiessä tuli iso joukko muita kilpailijoita vastaan ja tässä kohtaa tajuttiin kuinka paljon olimme hävinneet 2-3 rastivälillä. Pienet pirunsarvet kasvoivat varmaan päähän ja ajatus pelkästä höntsäilystä rupesi siirtymään edelle ehtineiden ohittamiseen. Neljättä rastia etsimme ensin väärän jyrkänteen alta, sitten toisen väärän jyrkänteen alta ja vihdoin kolmannen alta se löytyi. Matkaa takana 26km / 4h.

Harvoja valaistuja osuuksia Haukkalammelle saapuessa.

Viides rastiväli oli helppoa metsien valtatietä sorapohjalla. Nousuja tuli tälle välille jonkin verran, mutta vastapainona myös alamäkeä. Rasti löytyi nopeasti opastaulun takaa. Matkaa takana 28,4km / 4h 18min.

Kuudennelle rastille vievän polun alkua arvoimme jonkin aikaa ja lähdimme etenemään. Polkujen risteyksissä oli pieniä hahmotusongelmia ja aikaa kuului. Pääsimme tienristeykseen, jossa vaihtoehtoina oli suoraan tai oikealle. Oikealle mennyttä tietä ei näkynyt lainkaan kartassa emmekä uskaltaneet lähteä sitä etenemään. Juoksimme suoraan kolmisensataa metriä, jonka jälkeen onneksi tajusimme, että tämä ei voi olla oikea suunta. Pienen neuvonpidon ja yhden metsäreittikokeilun jälkeen palasimme risteykseen ja lähdimme kartassa näkymättömälle tielle. Se osoittautui oikeaksi ja tien vierestä lähti hakemamme polkukin. HUH! Loppu reitti kuudennelle rastille oli helppoa. Rastia lähestyessä meitä vastaan tuli meidät aikaisemmin ohittaneita joukkueita. Matkaa rastilla takana 35km / 5 h 18 min.

Muiden ihmisten näkeminen pimeässä metsässä toi selkeästi ihan uutta loikkaa tossuun ja vauhti kasvoi hieman. Löysimme etukäteen OSM-kartasta katsomani polun jota pitkin oikaisimme noin 400m tiekierron. Tupsahdimme oikopolulta aiemmin kohtaamiemme juoksijoiden eteen ja taas tuntui jostain ilmestyneen ylimääräistä energiaa elimistöön. Kilpailuvietti otti vallan ja vauhti pysyi hyvänä. Seitsemäs rasti tuli vastaan 38,6km / 5 h 50 min kohdalla. Täällä ohitimme taas yhden seurueen.

Kahdeksannelle rastille mennessä emme meinanneet pysyä Myllypuron ylityksen jälkeen millään kartalla. Ilmansuunta oli kuitenkin suurinpiirtein oikea, joten jatkoimme leveän hiekkapohjaisen polun juoksemista. Lopulta tie tuli vastaan ja saimme itsemme taas kartalle. Kahdeksas rasti oli uimarasti ja tässä kohtaa päätimme kumpikin käydä uimassa sakkorastin sijaan. Sakkorastin matka olisi ollut noin 5km eli loppuaikaan olisi tullut 35-40 minuuttia lisää.

Uimarastilla oli synkkää. Poijut piti kiertää ulkopuolelta.

Pääsimme helposti uimarastille, jossa riisuimme vaatteet pois ja kävimme vuorotellen uimassa uimarastin valvojien määräämän noin 15 metrin pätkän. Vesi oli virkistävää - noin 2cm lämpöistä. Uimarastille tullessa matkaa oli takana 43,6km / 6 h 36 min.

Viimeistä, yhdeksättä rastia kohti lähtiessä uimisen tuoman adrenaliiniryöpyn vallassa huomasin jalkojen tuntuvan huomattavasti paremmalta kuin ennen uimaan menoa. Kylmä oli vienyt nilkkakivun pois ja vasemman jalan pökkelöityminen oli tiessään! Juoksimme teitä pitkin pellon reunaan missä huomasimme peltojen olevan aidatut. Rämmimme pellonreunoja pitkin peltojen väliselle hyvin mutaiselle ajotielle (ilmeisesti karjan siirtymäreitti pellolta toiselle) ja taas toisen pellon reunaa pitkin rastille. Viimeisellä rastilla takana 47,7 km / 7h 25min.

Viimeiseltä rastilta maaliin olin piirtänyt reitin lähtemään ensin sähkölinjaa pitkin, josta teita pitkin takaisin Otalammen seurojentalolle. Sähkölinjalle oli ilmeisesti pidempimatkalaisten toimesta muodostunut pieni polku, mikä oli alkuun jopa juostavaa. Juoksimme hyvää vauhtia polkua pitkin, kun yhtäkkiä upposin nilkkaa myöten suohon. Suota kesti varmaan ainakin pari sataa metriä ja pahimmillaan upotus oli puoleen sääreen. Kengät täynnä vettä lompsimme vielä hetken linjaa pitkin ja teitä pitkin maaliin.

Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin, elän täysillä hetkessä matkalla nauttien retkestä! (hei!) Kirjavat vaiheeni kertoa mä voisin, aamulla nostan kytkintä ja poistun nauraen rytmissä Näin!

Maalissa olimme noin ajassa 7 h 48 min ja matkaa tuli yhteensä 50,8 km. Saimme kuulla maalissa, että epävirallisissa tuloksissa olimme sijalla kolme!

Maaliin pääsyn jälkeen kävimme saunassa, söimme mammutinhäntäkeittoa ja lähdimme kotimatkalle. Tekstin väleissä on pari lainausta, jotka kuului radiosta kotimatkalla. Fiilis oli monessa kohtaa kisaa kuin Nauravalla kulkurilla!

Mammutinhäntäkeittoa maalissa. Hyvää :)

Reissu oli suunnistuksellisista virheistä huolimatta ehkä elämäni hienoin liikuntakokemus! Pimeä metsä, otsalamppu, kartta, kaveri mukana ja mukavuusalueella hölkkäämistä koko yön läpi - hieno tapa viettää perjantai-iltaa! Näin jälkikäteen fiilis on tietysti kolmen tunnin yöunista huolimatta aika väsynyt, mutta onnellinen!

Kiitos Tuukalle mainiosta matkaseurasta ja Peräkylän ponnistukselle hienon tapahtuman järjestämisestä! Nähdään taas ensi vuonna ;)

Garminin datat: http://connect.garmin.com/modern/activity/624253574

Peräkylän Ponnistuksen vuosittain järjestämä Mammuttimarssi kilpaillaan 31.10.-1.11.2014. Itse olen lähdössä noin 50 kilometrin pituiselle Mammutti maratonille.
Alkuun vähän tietoa tapahtumasta:

Mammuttimarssin filosofinen tausta

Mammuttimarssi jäljittelee armeijan erikoisjoukkojen harjoitusta, joka jäljittelee kommandoryhmän tehtävää vihollislinjojen takana. Vrt kaukopartiomiehet. Tässä kyseisessä kuvitellussa tilanteessa ei pystytä lentokoneella/helikopterilla heittämään kohdealueelle huoltopakkauksia, vaan ne on kannettava alusta asti mukana. Jos matkan varrella tulee vastaan sopivia resursseja, niitä voi käyttää. Kuitenkin: Ne paikalliset resurssit/palvelut ei tule vastaan ellei niitä osaa etsiä, ja sitä varten pitää ennen tehtävää suorittaa tiedustelua, ja suunnitella matka niin että pystyy noita paikallisia palveluja käyttämään. Mammuttimarssissa reittipisteet annetaan etukäteen, jokaisella on viikko aikaa hankkia tietoa kohdealueesta. Siis tarkoitus ei ole lähtökohtaisesti kuljettaa suurta määrää ruokaa/juomaa, tai kulkea nälkäisenä ja janoisena.

Mammuttimarssi ja Sodankäynnin taito

Sunzin lekendaarinen teos "Sodankäynnin taito", tuo sodankäynnin ja johtamisen klassiko joka kirjoitettiin yli 2400 vuotta sitten Kiinassa, on omiaan juuri Mammuttimarssin stratekiaoppaaksi (toinen vaihtoehto on Sudenpentujen Käsikirja). Sunzin oppien turvinhan Haltikin valloitettiin.

Sodankäynnin taidon yhdeksäs luku "Marssi" auttaa oiwasti perusstratekian hahmottamisessa, sulussa sovellusesimerkkejä vuoden 2012 Mammuttimarssista:

• Ylitä vuoristot laaksoja noudattaen. Kun näet vehmaan maaston, ota asemat ylängöiltä (Re: X-factor), taistele alaspäin, älä nouse taistelemaan ylöspäin. Näin asemoidaan armeija vuoristoissa.
• Kun vesistöjä on ylitetty, on välttämätöntä ottaa niihin etäisyyttä. (Re: Uintirasti)
• Ylitä suolarämeet kiireesti äläkä jää niille viivyttelemään. (Re: voitaneen yleistää kaikkiin rämeisiin, mitä matkalta löytyy)
• Jos korkeaan heinään on asetettu paljon esteitä, tarkoitus on johtaa harhaan. (Re: perhanan rastimestari/mestarinna)

Myös seuraavista luvuista "Maaston muoto" ja "Yhdeksän Maastoa" löytyy Mammuttimarssijoille hyödyllisiä oppeja:

• Maasto voi olla helppopääsyinen, vaikeakulkuinen, torjuva, ahdas, jyrkkä tai etäinen. (Re: tähän kategoriaan uppoo about kaikki MM:n rastit)
• Kevyt maasto on maasto, missä on tunkeuduttava vihollisalueelle vain lyhyen matkaa. (Re: ne muutamat tien vieressä olleet rastit)
• Saavutettava maasto on maasto, minne minä voin edetä ja vihollinen voi saapua. (Re: saunapalju)
• Raskas maasto on maasto, missä on tunkeuduttava syvälle vihollisalueelle ja selän taakse jää lukuisia linnoitettuja kaupunkeja ja kyliä. (Re: Vihdin keskusta ja Birgitan linnan rauniot)
• Kun ryöstellään rikasta maaseutua, on armeijalla tarpeeksi syötävää. (Re: 24h ABC ja nakkikiskan ulkopuolinen huolto)

Ylläolevien lähde: Peräkylän ponnistus / Mammuttimarssi (http://www.perakylanponnistus.com/kilpailut/mammuttimarssi.php)

Lähtökohdat Mammuttimaratonille

Bongasin viime syksynä mukavan järjettömältä kuulostavan tapahtuman netistä. Luin syksyn ja talven aikana monia kilpailuraportteja viime syksyltä ja mietin että tuonne on joku vuosi lähdettävä! Jo kesällä, hyvissäajoin ennen Vaarojen maratonia oli sitten puhetta twitterissä tämän vuoden Mammuttimarssille osallistumisesta. Puhe oli tuolloin ultrahuumassa ollut 100km matkasta. Suunnitelma jäi elämään hiljaiseloa, koska halusin olla varma palautumisestani Vaarojen maratonin jäljiltä. Vaarojen pettymyksen jälkeen olin entistä varmempi Mammuttimarssille osallistumisesta, mutta matkan päätin lyhentää vain maratonin pituiseksi. (Mammuttimarssin maraton on noin 50km).

Mammuttimarssi eroaa normaaleista juoksukilpailuista parilla tavalla: Reittiä ei ole merkitty millään tavalla. Kilpailijat saavat noin viikko ennen tapahtumaa koordinaatit reittipisteille, joissa on käytävä leimaamassa tekstiviestillä piste käydyksi. Myös karttamateriaali on hankittava itse ja suunniteltava edettävä reitti. Kilpailu juostaan pimeässä (juoksijoiden lähtö kello 21:00) ja eikä reitillä ole huoltopisteitä. Jokaisella matkalla yksi rasteista on uimarasti, jonka voi kiertää käymällä ennalta tuntemattoman pituisen sakkolenkin.

Oma harjoitteluni Vaarojen maratonin jälkeen on ollut lähinnä hupihölökkää. Palautuminen kesti yllättävänkin kauan ja kevytkin lenkkeily teki jalat oudon kipeiksi vielä parin viikon jälkeekin. Hieronta onneksi auttoi palautumisessa ja nyt on jalat aika tuoreen tuntuiset uusiin hölmöilyihin.

Huonosta valmistautumisesta huolimatta tuntuu todella kivalta lähteä retkeilemään Nuuksion yöhön. Edellisestä reilun maratonin mittaisesta juoksusta on vähän vajaa kuukausi aikaa, mutta tunnen kroppani olevan valmis uuteen elämykseen. Elämysten haku tuntuu olevan mulle se juttu näissä hölkkähommissa ja sellainen on varmasti taas tulossa.

Jos joku haluaa katsella esim tuloksia tai seurailla somessa tunnelmia, niin osallistun kisaan seuran nimissä yksihenkisenä Lahti Trail Runners joukkueena.

Helsingin sanomat 22.10.1972 - Lääkärin sanoissa lienee totuuden siemen

Heräsin lauantai aamuna 4:50 huonosti nukutun yön jälkeen, nousin ylös, kävelin pintakaasumökin keittiöön ja mietin mielessäni, että kroppa tuntuu yllättävän hyvältä ja pirteältä. Aamupalapöydässä puheensorina oli odotetun hermostunutta ja kaikilla tuntui jo olevan ajatukset parin tunnin päästä tapahtuvassa startissa.

Viimeiset säädöt ja gps:n kiinnitys reppuun. Kuva: Tuukka Peltola

Viimeisten paniikissa tehtyjen tavarapakkausten jälkeen siirryimme kimppakyydillä Ukko-Kolin päälle lähtöön. Edelleen kroppa tuntui hyvältä ja fiilis oli katossa. Aamulähtö sopii ilmeisesti hyvin kropalleni vaikken aamulenkkeilyä harrastakaan. Lähtöpaikalla tavattiin tuttuja, juteltiin ja naurettiin - hermostuneesti edelleen.

Miian kanssa odottamassa starttia. Kuva: Elina Kallström

Lähdön aika koitti ja huomasin lähteneeni vähän kavereitani edempää ja/tai kovempaa. Alkuvauhti tuntui kuitenkin hyvältä ja jatkoin tasaista lyllerrystäni. Hetken juoksemisen jälkeen Sami saavutti minut ja lähdettiin porukalla jatkamaan taktiikkana mennä alamäet rennon vauhdikkaasti rullaten ja ylämäet reippaasti kävellen. Ensimmäisen viiden kilometrin kilometriajat vaihteli 5:33-7:35 välillä.

Koko alkumatkan Kiviniemeen asti (18km) oli tunne, että tästä tulee hyvä päivä! Juoksu kulki, kävely kulki, ylämäet tuntui hyvältä, mieli oli iloinen ja juttua riitti. Jauholanvaaralle kiivetessä odotin kohta aukeavaa mahtavaa maisemaa, joka ei pettänyt tälläkään kertaa: Uskomattoman kaunis syksyinen aamu, usva peitti Herajärven, aurinko paistoi ja elämä hymyili.

Maisemaa. Kuva: Antti Nousiainen

Kiviniemessä vesistönylityksen jälkeen oli ensimmäinen huolto, jossa tankkasimme nopeasti juomapullot ja jatkoimme matkaa. Ryläystä kohti taivaltaessa olo oli edelleen energinen ja muistelin viime vuoden fiiliksiä samoilta kohdilta:

"Huoleni oli aiheellinen: 21km kohdalla energiat loppuikin sitten kuin seinään. Päätin kokeilla pienellä riskillä ylensyömistä ja söin kaksi energiageeliä, kaksi suolatablettia ja join vettä päälle. Kilometrin päästä täydensin vielä kolmella glugoositabletilla." (http://matskutreenaa.blogspot.fi/2013/10/vaarojen-maraton-2013-kolibakteerin.html)

Lähdimme nousemaan Ryläykselle ja taas tuli muistoja mieleen:

"Ryläyksen ensimmäisessä seinänousussa kramppasi kummatkin pohkeet samaan aikaan. Söin kiivetessä yhden suolatabletin lisää ja pikkuhiljaa krampit vähenivät. Kymmenen kilometrin aikana kummatkin pohkeet kramppasivat kymmeniä kertoja." (http://matskutreenaa.blogspot.fi/2013/10/vaarojen-maraton-2013-kolibakteerin.html)

Juoksun juhlaa sumuisessa aamussa. Kuva: Antti Nousiainen

Tänä vuonna Ryläys tuntui verrattain helpolta leppoisalla vauhdillamme. Nautin joka askeleesta, kunnes saavuimme noin 25-26km kohdalla olleelle sillalle/pitkokselle. Astuin laudan päälle ja jalka lähti luistamaan. Menin oikeen kunnolla nurin ja samassa rytäkässä täräytin käden ja alaselän. Vakuuttelin Samille ja kolmannelle letkassamme olleelle ettei sattunut ja jatkoin matkaa. Pari kilometriä myöhemmin rupesi jokainen askel tuntumaan vasemman jalan lonkassa. En osannut yhdistää kaatumista ja kipua, mutta siitä se varmaan johtui.

Ryläykseltä alas ja seuraavalle vesipisteelle asti meni hyvin ja kivutta ja edelleen oli kivaakin. Kierroksen lopun tieosuudella alkoi särkeä ja sattua joka askel kokoajan enemmän. Viitisen kilometriä ennen kierroksen loppua aloin miettiä kisan kesken jättämistä, kun en pystynyt enää ottaa "valenousun" alamäen polulla juoksuaskeleita. Loppunousu tuli kuitenkin ylös sen verran hyvin, että otin päätökseni takaisin ja menin keskeytyksen sijaan huoltoon.

Vajaan kymmenen minuutin sopansyönnin, repun pakkaamisen ja energiatäydennyksen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Tauko oli tehnyt vain pahaa jalalle ja oli selvää ettei sillä jalalla ole enää metsään asiaa. Kävellessäkin jokainen askel vihlaisi niin paljon, että jätin parin sadan metrin jälkeen leikin kesken.

Pettyneenä kävin palauttamassa chipin ja gps:n järjestäjille. Kannustin hetken huoltoon tulevia kavereitani ja sain kyydin mökille. Loppupäivä menikin siideriä lipittäessä, pettymystä peratessa, ystävien menoa gps-seurannan kautta jännittäessä ja myöhemmin illalla paikan päällä kannustaessa. Ootte te hullua porukkaa!

Jälkipyykki keskeytyksestä on omassa päässä menossa edelleen. Olisinko voinut tehdä jotain toisin, tuliko kivut kaatumisen seurauksena vai oliko kyse vaan pehmeästä päästä tai paskasta kunnosta? Olen päätymässä lopputulemaan, että keskeytys oli noiden kaikkien edellä mainittujen summa.

Numeroiden perusteella kunto on kasvanut viime vuodesta harppauksen. Yhden kierroksen aika parani noin 14 minuuttia keskisykkeen pudotessa samalla 166 -> 149. Tämän vuoden kierrosaika oli 5:43:30 ja loppunousua kävelin ylös tasan 22 minuuttia.

En anna kuitenkaan tämän epäonnistumisen lannistaa vaan olen tehnyt päätöksen lopettaa nyt kolme vuotta harrastamani kestävyyshöntsäily ja ruveta treenaamaan vähän suunnitellummin ja enemmän. Ensi vuonna otan revanssin Vaarojen ultrasta ja loppuaika on alle 12h! Ennen sitä on kuitenkin vielä monta seikkailua edessä - niistä lähimpänä loka-syyskuun vaihteessa Mammuttimarssin maraton.

Pienenä spoilerina on vielä mainittava, että Vaarojen maratonilla julkistetiin ensi vuoden BUFF Trail Tour Finland ohjelma ja osakilpailut. Kauden kolmas osakilpailu on Vierumäki Trail Marathon, jonka järjestämme Lahti Trail Runnersin porukalla. Käy tykkäämässä Vierumäen kilpailun FB-sivusta, niin pysyt ajantasalla asioita kilpailun ympärillä!

405 km yksin autossa jumiuttaa jalat, saa pääkopan muuttam
aan monta kertaa tulevaa kilpailutaktiikkaa, miettimään onko koko touhussa järkeä yms yms yms. Samaan aikaan kuitenkin into huomisesta startista kasvoi kilometrien vähentyessä kohti Kolia.

Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 fb-ryhmän kimppamökillä oli jo sinne saapuessani odottelemassa Elina, Timo, Sami ja Tuomas. Majoittumisen jälkeen käytiin hotellilla syömässä ja nyt on pakkailtu hermostuneen puheensorinan siivittämänä varusteita huomista varten.


Huomenna aamulla kello 7 pamahtaa lähtölaukaus Vaarojen maratonin 86km matkalle. Pisin, hulluin, järjettömin ja varmasti rankin suoritukseni tähänastisen hölkkäuran aikana, mutta eiköhän siitä hyvä tule. Taktiikkana on rauhallinen aloitus ja 70km jälkeen urku auki :D Urku auki -vaihetta voi olla hankala havaita, mutta yritys on kova :)

Menemistäni voi seurata tapahtuman gps-seurannasta osoitteessa http://www.tulospalvelu.fi/gps/20141004vmara86/

Nyt loputkin kamat kasaan ja nukkumaan.

ps. Edelleen jännittää....

Lauantaina 4.10.2014 on edessä elämäni tähän mennessä raskain, hulluin, pisin, mielenvikaisin ja järjettömin kuntoilusuoritus: Vaarojen maratonin 86km ultramatka.

Valmistautuminen Vaaroille on ollut vähän kaksijakoinen. Kilometrejä on jo enemmän alla kuin koko viime vuonna, mutta silti harjoittelu on ollut aika katkonaista ja väliin on tullut taukoja parin flunssan, pitkän työmatkan, muuton, saamattomuuden ja laiskuuden takia. Lähden kuitenkin melko luottavaisena matkaan ainoana tavoitteena maaliinpääsy. Itseluottamusta nostaa kesän pari kisaa ja hyvän tuntuisesti menneet pitkikset.

Startti on lauantaina aamulla klo 7. Tätä silmälläpitäen tein viimeisen juoksupitkiksen siten, että lähdin aamulla samoihin aikoihin liikkeelle eikä kroppa tuntunut pöllömmältä. Sykkeet pysyi tuolloin alhaalla ja kroppa oli heränneen tuntuinen heti alusta saakka.

Salainen sotasuunnitelmani kisan varalle on edetä ensimmäinen 43km kierros noin kuudessa tunnissa, käydä nopeasti huollossa ottamassa mukaan otsalamppu ja lisää evästä ja lähteä samoilla lämpösillä takaisin reitille. Toivon että kunnon hässäkällä, mutta suunnitelmallisesti tehty huolto ei anna aikaa ruveta ajattelemaan keskeyttämistä, kipeitä jalkoja, vajavaista energiatasoa tai muita hölmöjä ajatuksia.

Toinen kierros onkin sitten täysi mysteeri. Toivottavasti juoksusta tulee jotain ainakin puoliväliin saakka, josta kävelen sitten vaikka väkisin takaisin kilpailukeskuksena toimivalle Sokos Hotel Kolille. Aurinko laskee lauantaina Kolilla kello 18:22 ja pimeys saapunee kello 19 maissa. Otsalampun valossa joutunee siis kipittää tunnista kolmeen.

Ultrahuuman yllättämänä olen sortunut varustelukilpailuun ja uusinut käytännössä kaikki kilpailuvarusteeni. Mukaan lähtee:
Kengät: Salomon Speedcross 3

Osa mukaan lähtevästä energiapommista.

Vaatteet: Compressport Trail running paita ja trikoot, Compressport R2 säärystimet, Compressport Armforce irtohihat, SOC lippa, 2kpl Buff huiveja, Lidlin juoksuhanskat. Lisäksi alussa päällä ja loppumatkan repussa ohut juoksutakki.
Reppu: Salomon Skin Pro 14+3 Set
Energia ja juoma: High5 Zero elektrolyyttijuomaa, High5 Isogel ja Energygel geelejä, Squeezy geelejä, Dexal energiajuomaa jne.
Mittari: Garmin Fenix 2
Otsalamppu: 900lum kiinanihme + pieni varaotsalamppu

Seuraava postaus tullee Kolilta ja sisältää viimeiset tunnelmat. Jännittää!