Matsku treenaa

Pitkään odottamani (ja pelkäämäni) NUTS Karhunkierros juostiin Kuusamossa Rukalla viime viikonloppuna 27.-28.5.2016. Tapahtumassa oli matkoina 33km, 53km, 80km ja 160km. Oma valintani osui jo viime vuodelta tuttuun 80km matkaan, jolle oli alunperin tarkoitus lähteä hakemaan 10:25 loppuaikaa. Kuinkas sitten kävikään..

Valmistautuminen

Maaliskuun alun Transgrancanarian jälkeen makasin sohvalla ja syljeskelin kattoon parisen viikkoa ja sen jälkeen yritin ruveta vähän treenaamaan. Muu elämä meni kuitenkin harjoittelun edelle, ja suuri osa harjoitustunneista tuli kävelyllä käymisestä (jota ei kyllä voi laskea kuin arjen aktiivisuudeksi).
Harjoituskaudelle mahtui kaksi ihan ok treeniviikkoa ja yksi kunnon tehoviikko, mutta esimerkiksi pitkikset jäi lähes kokonaan tekemättä. Tehoviikolla juoksin maanantaina cooperin (uusi enkka 3170m), torstaina Bodom Trailin 12km (1:00:07), perjantaina Sandis Trail VIP 7km ja lauantaina E-S puolimaraton Lappeenrannassa (uusi enkka 1:31:48).
Tehoviikon ja kevään treenien perusteella lyhyiden matkojen kunto oli paremmalla tasolla kuin vielä ikinä, mutta kestävyyskunto pidemmässä suorituksessa oli täysi kysymysmerkki! Itseluottamuksen hakemisessa ja uhopussin täyttämisessä olikin aika homma ennen Karhunkierroksen starttia!

Kisaviikonloppu

Henkistä valmistautumista tulevaan

Lahti Trail Runnersin kermaperseosasto siirtyi Rukalle perjantaina lentämällä Helsingistä. Perillä Kuusamossa oltiin kahden jälkeen ja Rukalla seurakavereiden lentokenttäkuljetuksen ansiosta jo kolmen aikaan. Perjantaina jäikin hyvin aikaa välpätä kilpailuvarustus valmiiksi, viedä dropbag järjestäjille ja palloilla tapahtuma-alueella tuttujen kanssa jutellen.

Kisaa edeltävä yö meni totuttuun tapaan huonosti nukkuessa liian valoisassa huoneessa, eikä 4:50 ranteessa värissyt herätyskello päässyt yllättämään torkkuessa koiranunta. Vähän viiden jälkeen olinkin jo aamupalalla tankkaamassa karjalanpiirakoita, pekonia ja kahvia naamariin. Bussi kohti Karhunkierroksen pohjoisinta pistettä Hautajärveä starttasi kello 5:45. Hautajärvellä vielä pieni hetki hermoilua ja kitinää (kiitos Sami kun sai vähän kitistä) ja kohti starttia.

Hautajärvi - Oulanka (0 - 29km)

Starttiselfie!

Starttitöötti törähti Hautajärvellä aamulla tasan klo 7. Törähdys aiheutti yhtäkkisen itsevarmuuspuuskan (uhopussi täyttyi ja beast-mode meni päälle) ja lähdin rohkeasti liikkeelle. Mokasin jo ennen starttia kun en tajunnut laittaa kelloja hakemaan satelliitteja ja sainkin kellon päälle vasta noin kilometrin juoksemisen jälkeen. Taktiikkana oli päästä Oulangan huoltopisteeltä liikkeelle ennen 53km starttia, eli aikaa tähän noin 29km matkaan ja huoltoon oli tasan kolme tuntia.

Alkumatkasta noin 15 kilometriä juoksin hyvävauhtisessa letkassa 5:15-6:30 kilometrejä, mutta huomasin vauhdin putoavan selvästi aina kun tuli teknisempää juurakkoa tai teknistä/jyrkkää alamäkeä. Muistikuvistani poiketen alkutaipaleella oli muutama vaikeakulkuisempikin pätkä ja pelkäsin aikatavoitteen karkaamista, joten päätin ottaa vetovastuun ja pitää kovempaa vauhtia myös hankalissa paikoissa. Hetken juoksemisen jälkeen huomasin olevani yksin. Yksinäistä juoksua ei kuitenkaan kestänyt pitkään ja löysin samanvauhtista seuraa, jossa juostiinkin mukavia jutellen huoltoon saakka.

Oulangan huollossa oli alkuun vähän säätämistä. Huoltopisteen henkilökunnalla meni pari minuuttia löytää dropbagini. Myös itse huollon kanssa mokasin hieman, kun emme olleet huoltajani kanssa tajunneet käydä huollossa toimimista millään lailla läpi ennen kisaa. Pienen sähläyksen jälkeen homma lähti kuitenkin toimimaan :) Enemmän huoltoa viivästytti kuitenkin dropbagin etsiminen kuin juomapullojen kanssa sekoilu.

Oulanka - Juuman huolto (29 - 62km)

Puolivälin selfie

Pääsin lähtemään Oulangan huollosta 3½ minuuttia ennen 53km lähtöä. Oli huikea fiilis juosta koko lähtöä odottavan porukan ohi ja saada huimat kannustukset. Alkumatka Oulangasta sujuikin kuin elokuvissa. Helppo hiekkapohjainen polku kulkee harjun päällä Oulankajoen mutkitellessa alempana ja tällä kertaa kulkukin oli tällä pätkällä vielä kohdallaan. Oli suorastaan nautinto juosta, vaikka matkaa alkoikin olla takana jo nelisenkymmentä kilometriä. 41km kyltin kohdalle pysähdyin ottamaan nopean selfien (harmitti kun viime vuonna en bongannut koko kylttiä matkan aikana) ja jatkoin taas matkaa. Seuraavassa kunnon ylämäessä päivitin instagramin kävellessä :)

Vähän ennen 50km täyttymistä alkoi retken heikoin vaihe. Energiat alkoi olla vähissä, oikea polvi ja jalat muutenkin alkoi kipeytyä ja vitutti muutenkin. 52km kohdalla kiukuttelin tekstiviestillä huoltoon, ja sain vastauksen: "Ei se mitään vaikka vituttaa ja sattuu. Pistä vaan tossuu toisen eteen sitkeesti!" Ei mitään myötätuntoa!

Vähän myöhemmin totesin juomien loppuvan näin pitkällä huoltovälillä kuumassa kelissä, joten pysähdyin tankkaamaan Kitkajoesta litran lisää juomista matkaan ja pesin naaman. Kyllä piristi! Joenvartta juostessa olin tehnyt matkaa yksin reilun kaksi tuntia. Onneksi aina välillä lyhyemmän matkan taivaltajia meni ohi, ja löin aina hetkeksi kantaan kiinni, että pääsin vähän juttelemaan. Muistikuvieni mukaan viime vuonna koko Kitkajoen pätkällä ei juuri juoksuaskeleita otettu, mutta tänä vuonna osan matkaa juoksukin kulki yllättävän hyvin.

Hankalan pätkän jälkeen reitti yhtyi pieneen Karhunkierrokseen, joka on kuin valtatie verrattuna aikaisempaan polkuun. Valtatiellä oli myös muita matkaajia huomattavasti aiempaa enemmän.
Ajattelin ennen kisaa, että täydellisellä onnistumisella olisin ennen 33km sarjan lähtöä tässä kohtaa, ja huomasin ilokseni niin käyneen. Näillä main rupesin ensimmäistä kertaa laskemaan, että tässähän taidetaan olla menossa yllättävän lähelle kymmentä tuntia loppuajassa jossen hirveän pahasti kanttaa.

Juuman huoltoon saavuin ajassa 6:46 melkoisen uupuneena.

Juuma - Konttainen (62 - 76km)

Juuman huollossa homma toimi muuten kuin unelma, mutta minua kiinnosti enemmän jäädä juttelemaan mukavia kuin matkan jatkaminen. Pienen kehotuksen jälkeen lähdin kuitenkin matkaan edessä reitin mäkisin osuus. Heti huollon jälkeen pidin vielä kusitauon ja lähdin hiljakseen hiippailemaan kohti Rukaa. 31km juoksijoita tuli ohi tasaisin väliajoin samoin kuin seurakaverini Petra 53km matkalla. Synkkä vaihe jatkui jatkumistaan, kunnes yhtäkkiä muutama kilometri huollon jälkeen tossu olikin taas syönnillään.

Sain pidettyä ihan kohtuullista matkavauhtia ja sen ansiosta oli aina välillä seuraakin kun yritti pysytellä 53km juoksijoiden mukana. Vähän ennen Konttaista Kumpuvaaralta alas tullessa viimeisetkin synkät ajatukset oli tiessään ja osa vaihtui. 53km juoksijat yritti pysyä minun peesissäni. Konttaiselle nousu sujui pitkissä rappusissa yllättävän hyvin ja kukkulan päällä olikin seurakavereita kannustamassa! Reitti oli kuitenkin vähän huonosti merkattu ja meinasin monien muiden tapaan juosta tunturin päällä harhaan.

Konttainen - Ruka (76 - 82km)

Konttaisen huolto sujui hetkessä! Urkkaa kaksi pulloa täyteen, vesipullon loput päähän ja ukko matkaan! Katsoin kellosta, että 10 tunnin alitus on menetetty, mutta 1h 25min aikaa keretä maaliin paremmalla ajalla kuin Maksimaisen Villellä oli viime vuonna.

Valtavaaralta laskeutumista teknisessä kivikossa. Kuva: Antti Nousiainen

Ensimmäisessä ylämäessä sain kiinni aiemmin reitin varrella hetken peesaamani naisen 53km matkalla ja edettiin Valtavaaralle asti porukalla. Valtavaaralla oli krokotiilikin kameran kanssa vastassa ja hieman ylempänä tuli taas tuttuja vastaan kannustaen. Nousut ei tuntunut kulkevan yhtä hyvin kuin esimerkiksi viime vuonna, mutta kello on eri mieltä asiasta. Valtavaaralta alas tuli kevyellä kengällä maalin jo häämöttäessä ajatuksissa.

Kukkulajono Rukalta kuvattuna: Kumpuvaara, Konttainen, Valtavaara

Maaliin saavuin ajassa 10:05:44. Sijoitus oli hienosti 7. (Starttaajia 80km matkalla miehissä 114, ja naisissa 38)
 

Maalituuletus! Kuva: Matti Siukkola

Yhteenveto

Kun alisuorittaa treeneissä, on kiva ylisuorittaa kisoissa! Enpä voisi enempää olla tyytyväinen suoritukseen! Tuntui että lähes kaikki meni päivän aikana nappiin eikä oikeasti isoja vastoinkäymisiä/uupumisiakaan tullut matkalla.

Kestävyyskunto keväisen kuntotestin jälkeen vaikuttaisi olevan ihan kohtuullisella tasolla. Paljon on kuitenkin tehtävä ennen kuin uskaltaa edes ajatella seuraavana isona kisana ohjelmassa olevaa NUTS Pallaksen perusmatkaa (Ylläs-Hetta 135km). Säännöllisin väliajoin on käynyt mielessä matkan lyhentäminenkin 55 kilometriin, koska en tiedä onko 135 kilometrin taivaltaminen millään lailla mielekästä.

Varusteiden osalta reissu meni nappiin! Kenkinä Inov-8 X-Talon 212 toimivat kuin unelma taas kerran! Samoin lähes uutena matkaan lähtenyt Ultimate Direction AK Mountain Vest 3.0 juomaliivi osoitti toimivuutensa. Taskujen sijoittelu ja liivin istuvuus on ihan eri planeetalta kuin vanhassa repussani. Mukana matkassa oli myös Flipbelt, jossa pidin puhelinta ja osan matkaa myös tyhjiä juomapulloja ja geelejä. Flipbelt on varmasti yksi parhaita varustehankintojani piiiiiitkiin aikoihin! Pienet ja hieman isommat tavarat (kuten tuulitakki) kulkee mukana kuin huomaamatta. Alla vielä varustelista kokonaisuudessaan.

Ainut varuste mikä hieman petti on sykevyö, joka repi selän auki. Eiköhän siitäkin selviä rupien parantelulla.

Fiilis juoksun jälkeen maalissa!

 Garmin datat: https://connect.garmin.com/activity/1190339551

 GPS-seuranta -pallerot: http://www.tulospalvelu.fi/gps/2016karhunkierros80/

Varustelista:

- Under Armour Alter Ego Batman t-paita
- Skins ½-trikoot
- Compressport Ultra lippa
- Compressport Fluo säärystimet
- Compressport Armforce irtohihat
- Inov-8 X-Talon 212 kengät
- Ultimate Direction AK Mountain Vest 3.0 juomaliivi (juomalaitteina 4kpl 0,5l lötköpulloja)
- UD:ssa pakolliset varusteet (avaruuslakana, pilli, muki, ideal-side, kuoritakki, rakkolaastareita, wc-paperia)
- Garmin Fenix 2 sykemittari + sykevyö
- Numerolappuvyö
- GPS-mokkula järjestäjiltä

Eväät:

- päivän aikana 2 litraa urheilujuomaa
- päivän aikana 5 litraa vettä
- 6 kpl High5 Zero elektrolyyttijuomapillereitä
- 16 kpl High5 ISOGel geelejä
- 4 kpl MilkyWay sulkaapatukoita
- 5 kourallista sipsejä
- 10 fasupalaa
- suolatabletteja

Valmistautuminen

Viime kesänä sain viestin juoksukaveriltani, että lähdenkö seuraksi Gran Canarialle juoksemaan Transgrancanaria Advanced kilpailun. Hyvin lyhyen harkinnan jälkeen päätös oli selvä: Pitää varmaan ruveta treenaamaan, koska matkaa on edessä 83km noin 4300 nousumetrillä ryhditettynä! Kiitos Samille reissun järkkäämisestä ja seurasta!

Syksyn harjoittelu meni niin ja näin, mutta marraskuussa onneksi alkoi motivaatio harjoitteluun palata kunnolla ja kuntokin pikkuhiljaa parantua. Treeni sujuikin suht kivasti aina starttiin asti.
Harjoituskauden loppupuolelle osui elämäni kovin duuniputki, joka sotki harjoittelua, mutta luotin että elämän kokonaisrasitus pitäisi huolen siitä ettei kunto pääse rapistumaan.
Välietappeina ja samalla kuntotesteinä harjoituskauden aikana toimi 20.12.2015 TREMKin joulumaraton (puolikas rennon kovaa henkkoht jänönä 1:39:02), 6.1.2016 Loppiaisrogaining (kahdeksassa tunnissa n. 44,8km) ja Iitin talvijuoksusarjan kymppi 20.2.2016 (41:09 sohjokelissä, PB).

Kohti Kanariaa!

3.3. koitti odotettu hetki ja pari polkujuoksijaa starttasi Helsinki-Vantaalta kohti Gran Canariaa. Yli kuuden tunnin iltalento huonolla syömisellä, hotellille saapuminen vasta iltamyöhään ja matkan rasitus hieman huolestutti, koska matkapäivän jälkeen välipäiviä ennen kilpailua oli vain yksi. Perjantai menikin numerolapun noudossa, varusteiden kanssa välpätessä ja hieman hermoillessakin. Olin pakannut jo Suomessa onneksi varusteet valmiiksi, joten ne oli kasassa aika vähällä säätämisellä. Suomalaisia oli karkeloissa mukana nelisenkymmentä, joten hermoiluseuraa expossa onneksi riitti.

Kilpailupäivä

Teror - Cruz de Tejeda (13,6km - 24,8km)

Saavuin Terorin huoltoon sijalla 297 ajassa 1:55:10. Alun vehreät maisemat ja osin mutaiset polut vähän yllätti, koska luulin reitin olevan huomattavasti kuivempi ja lohkareisempi. Keli oli onneksi pilvinen ja pelkäämäni helteet pysyi poissa. Huollon notkuvien pöytien äärestä siirryin ensimmäiselle kunnon nousuosuudelle. Edessä oli noin kymmenen kilometriä pitkä tuhannen nousumetrin nousu.
Nousu meni hienosti ja selkiä tuli koko ajan vastaan. Nousun puolivälin huollossa tein hyvin nopean kokistäydennyksen ja jatkoin matkaa. Välillä kapeilla poluilla ohittaminen oli hieman vaikeaa, mutta ehkä se oli ihan hyväkin ettei päässyt vauhti kasvamaan liiaksi. Cruz de Tejedan väliaikapisteelle saavuin sijalla 225 ajassa 04:02:15.

Cruz de Tejeda - Pico Nieves (24,8km - 41,3km)

Roque Nublo selfie

Cruz de Tejedan väliaikapisteeltä lasketeltiin Tejedan huoltoon. Ennen huoltoa näin kadun varressa istumassa pitkällä matkalla olleen Jennin, jonka kanssa jatkoimme huoltoon. Huollossa tein taas jo tutuksi tulleen proseduurin: Toinen pullo täyteen kokista, toiseen vettä, söin muutaman lohkon appelsiinia, muutaman palan juustoa ja lähdin matkaan. Huollon jälkeen laskettelimme hetken alamäkeen, jonka jälkeen alkoi Advanced kisan toinen isompi nousu. 6,5km matkalla noustiin noin 740m kohti Gran Canarian ehkä isointa nähtävyyttä Roque Nubloa. Oli se aika iso kivi!

Roque Nublon jälkeen oli vielä muutama kilometri ennen kisan päähuoltoa Garañónissa. Arvioin väärin Nublon ja huollon välisen etäisyyden enkä viitsinyt syödä geeliä vaikka energiasuunnitelmani mukaan olisi ollut sen aika. VIRHE! Energiat pääsi tässä vaiheessa aika vähiin ja juomatkin oli loppu. Huollossa söin lautasellisen pastaa, vähän suklaata ja suolatabletin, otin ylimääräisen geelin, join kokista ja laitoin kotosuomeen viestin. Viestin lopussa luki: "Ei oikeastaan edes vituta vielä." Taisin vähän valehdella.

Huollossa vierähti noin vartti, jonka aikana energiatasot palautui selvästi. Huollon jälkeen oli edessä jyrkkä lyhyt nousu, joka meni sauvakävellen oikeen mukavasti. Pico Nievesin väliaikapiste oli Kanarian huipulla. Saavuin sinne 174 ajassa 7:15:20.

Pico Nieves - Tunte (41,3km - 51,8km)

Maisemaa Pico Nievesiltä kohti Tuntea

Kivettyä polkua Nievesiltä alas

Pico Nievesiltä lähti piiiitkä alamäki kohti Tunten huoltoa. Jo laskun alkupuolilla totesin, että kusessa ollaan! Jalat ei kestäneet kunnolla alamäkijuoksua ja tekniikassakin oli parantamisen varaa. Jonkinlaista sauvahyppelyhölkkää pääsin kuitenkin etenemään Tunteen asti. Saavuin 1030m alemmas Tunten huoltoon 1½h huipulta lähdöstä sijalla 181. Sijoitus putosi alamäen aikana yllättävän vähän, koska tunne oli kuin pujottelukepillä hispaanien kirmatessa ohi.

Polku kiemurtelee Nievesiltä alas.

Tunte - Ayagaures (51,8km - 63,9km)

Keskellä Ayagaures, takana olevien vuorten takana Tunte.

Tunten huollon jälkeen noustiin taas hieman ylös ja lähdettiin laskettelemaan kohti Ayagauresin huoltoa. Tässä kohtaa etureidet oli jo niin kipeät, etten pystynyt juosta alamäissä lainkaan. Tasaisella juoksu kuitenkin sujui, mutta ongelmana oli se ettei tasaista paljon reitillä ollut! Muutama kilometri ennen Ayagauresin huoltoa otin yhden 400mg buranan, koska muistin sen auttaneen viime kevään Karhunkierroksellakin synkimmän vaiheen yli. Huoltoon tullessa ei apua ollut vielä kuulunut, joten päätin ottaa kovat aseet käyttöön: Kaivoin repusta otsalampun lisäksi kuulokkeet ja laitoin Suomipopin Aamulypsyn podcastit tulille. Ei Aamulypsy varmaan reisikipuun auta, mutta taistelumoraalia se kyllä parantaa :)

Ayagauresia edeltäneessä alamäessä oli taas pujottelukeppifiilis, mutta oli muillakin näköjään ollut hankalaa. Saavuin huoltoon sijalla 171 ajassa 10:37:42.

Ayagaures - Maali (63,9km - 81,3km)

Ayagauresista lähtevä kiemurteleva ajotie

Ayagauresin huollosta juoksin padon yli kohti kiemurtelevaa ajotienousua. Huomasin juostessa etureisikivun hellittävän ja totesin että Aamulypsy auttaa näköjään sittenkin siihen. Nousu olisi ollut suhteellisen juostava, mutta päätin säästellä voimia lopun tasaiselle, lueskelin Suomesta tulleita tekstiviestejä, nauroin ja sauvakävelin ripeää vauhtia eteenpäin. Olo tuntui todella kevyeltä, kuin uudelleensyntyneeltä!

Pöllähtänyt polkujuoksija Ayagauresin nousussa

Nousun jälkeen tie lähti laskemaan alas ja pikkuhiljaa pieneni kunnes päästiin alas joen pohjalle. Edessä oli muutama kilometri kuivaa joen pohjaa, jota juostessa oli valittava tarkkaan mille pyöreälle kivelle jalkansa laittaa. Kiittelin itsekseni päivän kenkävalintaa (Inov-8 X-Talon 212), jonka pito ja ketteryys oli omiaan tällaisella alustalle! Selkiä tuli tasaiseen tahtiin vastaan ja meno maistui.

Muutama kilometri ennen maalia pimeys koitti ja laitoin lampun päälle. Joen pohja oli muuttunut hiekkatieksi ja tulvavesikanaviksi. Juoksu maistui edelleen ja lisäsin hieman tahtiakin. Pidin noin kuuden minuutin kilometritahtia ja pari kilometriä meni selvästi allekin.

Kolme kilometriä ennen maalia oli vielä yksi huolto, jossa otin hieman lisää kokista mukaan ja jatkoin matkaa kohti maalia. Selkiä tuli edelleen tasaisen tappavaan tahtiin vastaan ja siitä sai lisäpuhtia juoksemiseen. Kilometri ennen maalia rupesi maalialueen pauhu kuulumaan korviin ja nappasin kuulokkeet pois. Viimeisen 800m loppukiri tuli jo 4:39min/km tahtia ja maalissa olin ajassa 12:46:06 sijoituksen ollessa 154!

FINISHER!!

Varusteet kisassa:

- Inov-8 X-Talon 212 kengät
- Salomon SKIN PRO 14+3 SET reppu
- Compressport Trail paita
- Compressport lippa
- Compressport R2 Finland säärystimet
- Skins A200 trikoot
- Black Diamond Distance Carbon Z sauvat
- 2kpl 0,75l juomapulloja + 0,5l lötköpullo
- energiat n. 25kpl High5 IsoGel energiageelejä, viitisen litraa kokista, kaksi milkyway patukkaa
- Garmin Fenix 2 sykemittari

Kiitos TJMotion ripeässä aikataulussa toimitetuista varusteista ennen kisaa! Suosittelen!

Kisan jälkeen

Palauttavaa dyynikävelyä pari päivää kilpailun jälkeen.

Paluu rikospaikalle! Tiistaina Roque Nublolla oli vähän huonompi keli.

Yhteenveto

Viime vuoden puolella sain mielenkiintoisen mahdollisuuden päästä mukaan loppiaisrogainingiin osaksi tiimiä, jossa oli yksi kokeneempi rogaaja ja yksi noviisi. Tartuin innolla tilaisuuteen tietämättä juurikaan mitä olisi luvassa - eikä kaduta yhtään! Los desconocidos (Strangers) oli syntynyt!

Moni ei varmaankaan tiedä mitä on rogaining, joten tässä lyhyt esittely: Rogaining on pistesuunnistusta. Tunti ennen starttia joukkueet saa kartat, mihin on merkitty rastit. Rastit on vaikeustason mukaan 2-5 pisteen arvoisia. Kaikilla rasteilla ei tarvitse (eikä kerkeä) käydä vaan oman tason mukaan suunnitellaan missä käydään ja mitä reittiä. 8h aikana eniten pisteitä saanut joukkue voittaa. Jos aika menee yli, niin pisteitä vähennetään myöhästyttyjen minuuttien mukaan.

Valmistelut

Päivät ennen loppiaista meni hermoillessa koko ajan kylmenevän kelin kanssa, varusteita miettiessä ja hermoillessa mitä tuleman pitää. Onneksi tiimimme konkari Jussi ohjeisti mailitse meidät noviisit tulevaan ja jopa hommasi tarvittavia varusteita meille!

Eristetty juomapullo, toimii!

Tiistai-iltana tein onneksi pienen testilenkin suunnittelemani varusteet päällä, koska testilenkillä huomasin juomarakon letkun jäätyvän muutama minuutti juomisen jälkeen vaikka kuinka yritti puhallella sen tyhjäksi. Siirryin plan B:n kimppuun ja tein Eeviksen vinkistä telttapatjasta ja jesarista juomapulloeristeet! Matkaan lähti siis juomille kaksi eristettyä juomapulloa, kaksi pehmeää pulloa ja termari.

Energiaksi otin mukaan kahdeksan geeliä, neljä milkyway patukkaa, kaksi metukkapaahtoleipää ja kismetin. Olen perinteisesti ollut aika kova poika syömään sekä kisoissa että niiden ulkopuolella, mutta loppiaisen -24 - -26 asteen pakkasessa ei tullut syötyä lähellekään normaalia määrää.

Rogaining päivä

Reitti alkaa pikkuhiljaa hahmottua.

Kisa-aamuna ajeltiin Lahdesta Harvialan koululle kilpailupaikalle, vaihdoimme kisavarusteet niskaan ja odottelimme karttojen jakoa. Kartat saatiin klo 10, jonka jälkeen alkoi tunnin suunnitteluaika. Jussi alkoi suunnitella reittiä villalangan ja nuppineulojen kanssa ja me noviisit jaoimme kilpailualueen ruutuihin ja laskimme ruutujen pistemäärät, joiden perusteella päätimme mihin mennä. Kilpailualue oli noin 75km2, joten kaikkialle ei meidän noin 45km etenemissuunnitelmallamme ollut aikaa mennä. Reitti saatiin kasaan melko kivuttomasti ja täydellisellä reitin noudattamisella olisi pisteitä kertynyt 93.

21-30-23-29

Myöhästyimme startista muutaman minuutin ja Jussi odottelikin jo pihalla amatöörejä. Lähdimme hölkäten liikkeelle ja letkassa ensimmäinen suunniteltu rasti (21) löytyikin helposti sinne syntynyttä polkua pitkin.
(Kaikissa karttakuvissa reittisuunnitelma oranssilla yliviivaustussilla ja toteutunut reitti vihreällä/punaisella viivalla.)
Juoksu tuntui varmaankin raskaan varustuksen ja vaatetuksen takia aika raskaalta, mutta pysyin muiden vauhdissa kivasti mukana. Rasti 30 löytyi yhtä helposti ja pääsimme siinä ylittämään joen patoa pitkin. 30 jälkeinen metsätie ei ollut mielestämme ihan vastaava kuin kartassa, mutta hyvinhän siinä hölökkäsi. 23 löytyi helposti sähkölinjalta ja tuntui että tämähän sujuu hyvin. Pakkasta oli lähtiessä noin -24 ja tässä kohtaa huomasin että pehmeiden pullojen vedet alkoi jäätyä vaikka olin täyttänyt pullot lämpimällä vedellä. 23 jälkeen löytyi sähkölinjan vierestä hakkuiden takia tehty uusi tie mitä pitkin siirryimme rastille 29.

29-35-51-42-43-56-25-39

Rastilta 29 hölkkäsimme tietä pitkin soramontun risteykseen, josta oli lyhyt matka rastille 35. 35 jälkeen jouduimme ensimmäistä kertaa ihan oikeasti vähän suunnistaakin kohti metsätietä. Reittisuunnitelmassa ei ollut alunperin rastia 51, mutta tässä kohtaa päätimme koukata sen kautta, koska se oli niin lähellä. 51:lle mennessä eksyimme ensin vähän turhan vasemmalle ja luulimme jo ennen suota olevamme sillä. Lumen takia oli vähän hankalaa tunnistaa missä on suo ja missä ei. Hetken pähkäilyn jälkeen suo ja rasti sen keskellä olleella kukkulalla löytyi.
(EDIT 9.1. KLO 8:30: KUULIN JÄLKEENPÄIN ETTÄ 51 OLI MUKANA SUUNNITELMASSA. MINÄ PUUSILMÄ VAAN EN OLLUT SITÄ OMAAN KARTTAANI MERKANNUT.)
51-42 välillä jouduimme taas suunnistamaan kun päätimme oikaista reittisuunnitelmaan nähden ja onneksi päädyimme koskemattomaan metsään! Metsässä näimme valkohäntäpeuran ja sen makuupaikan! 42-43 välillä olin ainakin minä välillä aika hukassa, mutta suhteellisen helposti 43 kuitenkin mäen päältä löytyi. 43-56-25 oli lähinnä tiellä juoksua. Helppoa mutta vähän tylsää. 56 kohdalla pidimme ensimmäisen noin kuuden minuutin juoma- ja ruokatauon. 39 löytyminen taisi olla osaksi tuuria, koska rasti ei ollut samassa kohdassa kuin kartalla. Kiersimme rastille vähän tyhmästi lännen kautta, kun suorempikin reitti olisi ollut.

39-52-32-58-33-44-40-47-36

Taukopaikalla, saa jumpata!

30-52 väli oli ehkä koko reissun huonoin. Jatkoimme tietä hieman turhan pitkälle, jonka jälkeen minä porukan kärjessä lähdin seuraamaan suon reunaojaa hölmöön suuntaan. Jussi korjasi suunnan, mutta olimme jo ajautuneet turhan etelään. Löysimme tielle, jonka kautta menimme rantaan. Niemen kärki jossa 52 sijaitsi näkyi rannasta, mutta jäälle meno oli kielletty, joten kiersimme lahden pohjan ja menimme polkuja pitkin rastille. 52 jälkeen rasti 32 löytyi ongelmitta ja sen jälkeen pidimme taas pienen noin viiden minuutin tauon. Tauot oli pidettävä lyhyinä, koska liikkeen loppuessa tuli heti kylmä!

32-58 oli suurimmaksi osaksi tylsää tietä, kunnes päästiin nousemaan jyrkkää rinnettä rastille. Kyllä polkujuoksija nautti kun pääsi tieltä rinteeseen! 58-33 väli oli polkuja ja sähkölinjan pohjaa - helppoa. 33-44 välillä jouduimme taas suunnistaa, Jussi kärjessä. Suunnistus sujui niin hienosti, että kerettiin Eeviksen kanssa katsella metsän seasta näkynyttä mahtavaa punaista taivaanrantaa auringon laskiessa.

44 jälkeen tehtiin mielestäni aika iso virhe kiertämällä liian pohjoisesta takaisin tielle. Hävittiin varmasti vajaa kymmenen minuuttia tämän takia. Ne kymmenen minuuttia olisi ollut lopussa kullan arvoisia parin lisäpisteen toivossa. 40 löytyi ongelmitta ja sen jälkeen taas syötiin, tällä kertaa jäisiä voileipiä. Ruokatauon jälkeen päädyimme mäessä liian koilliseen rastia 47 lähestyessä. Tässä kohtaa kaivoimme myös lamput esiin kun hämärä yllätti. 47-36-24 oli lähinnä tiellä kirmaamista. Välillä käveltiin hetkiä ja syötiin geeliä, mutta suurimmaksi osaksi hölkkäiltiin.

36-24-46-45-48-57

46 lähestyessä alkoi mielestäni ehkä rogaining-päivän hienoimmat hetket. Pimeä metsä, pieni väsymys päällä, ei tietä ja samaa oli luvassa seuraavat kolme rastia! Tässä kohtaa vilkuilimme kelloa ja päätimme skipata rastin nro 27, koska siellä olisi vain 2 pistettä tarjolla ja sen hakeminen veisi kallista aikaa liikaa. 46-45-48 oli lähinnä oikean polun valitsemista lumihangessa, mutta 57 rastille oikaisimme mäen yli koskematonta metsää pitkin. Hienosti suunnistettu Jussilta! Päädyimme 10 metrin päähän rastista ojaan ja Eevis huomasi rastin kun mietimme kumpaan suuntaan lähdemme.

57-38-28-Maali

57 kohalla päädyimme myös muuttamaan loppumatkan reittiä unohtamalla rastin 49, koska aika ei riittäisi siihen millään. Rastille 38 reittiä miettiessämme huomasimme että luulemamme tie olikin oja ja päätimme mennä tietä pidemmälle. Parista supasta rastia etsittyämme se löytyi hieman etelämpää kuin luulin. Ennen pitkää tiejuoksua rasti numero 28 löytyi helposti mäen päältä.

Tielle tullessa aikaa viiden-kuuden kilometrin hölkkään oli 40 minuuttia. Lähdin höyryämään tietä eteenpäin rasti numero 20 mielessä, mutta koko tiimillä ei enää oikeen ollut tossu syönnillään, joten päätimme mennä rauhallisemmin maaliin ja unohtaa kaksi pistettä maston vieressä mäen päällä. Ihan ymmärrettävää että 7½h/42km könyämisen jälkeen ei enää juoksu maistu. Maaliin pääsimme "mukavassa" -26 pakkasessa hieman väsyneinä, mutta onnellisina :) Matkaa kertyi päivän aikana 44,77km ja aikaa tähän vierähti 7h 51min. Sijoituksemme oli 20/124 ja pisteitä kertyi 90. Hieno rogaining uran avaus!

Maalissa ulkoilupäivän jälkeen! Onni on yhtä kahjot ystävät kuin itse on :)

Rogaining osoittautui juuri niin hienoksi lajiksi kuin olin ajatellutkin! Vähän semmoinen tunne, että koukkuun jäin ja tuskin maltan odottaa, että pääsee kokeilemaan lajia sellaisessa kelissä missä niin suuri osa energiasta ja ajatuksista ei mene paleltumisen ehkäisemiseen. Kylmä ei päivän aikana ollut kuin taukojen aikana ja jälkeen. Liikkeessä kylmyys ei ollut millään lailla ongelma kun oli kunnolla päällä.

Laitan vielä varustuksen tähän ylös seuraavia kylmiä keikkoja varten:
Windstopper bokserit
bokserit
merino kerrasto
fleece paita
kesätrikoot
Hiihtopuku (housut ja takki)
Rukka windstopper pipo
Sinisalo lobsterit
BUFF kasvoilla/päässä/kaulalla
Neopreenisukat
Inov-8 X-Talon 212 kengät
Icebug gaiterit

Reppu, jossa:
2 eristettyä juomapulloa, 2 lötköpulloa, 0,75l termari
Inov-8 Thermoshell takki
urheilukerrasto
3 buffia
varahanskat
peukkukompassi
avaruuslakana
energiaa

Reitti rastit.fi palvelussa: http://www.rastit.fi/2995/
Garmin Connect data: https://connect.garmin.com/modern/activity/1005744913
Loppiaisrogaining tulokset: https://loppiaisrogaining.wordpress.com/tulokset-2015/

Teksti voi sisältää asiavirheitä ja vääriä tulkintoja, antakaa aloittelijalle anteeksi :)

Alla vielä koko toteutunut reitti ja reittisuunnitelmamme yhtenä kuvana:

Juoksuvuosi 2015 alkaa olla paketissa ja ajattelin murtaa blogihiljaisuuden pienellä muistelulla.

Nha Trangin rannalla juoksemassa

Tammikuu meni lähinnä makaillessa. Juoksijan polvi viihtyi laiskuuden kaverina alkukuussa ja loppukuusta vietin pari viikkoa Vietnamia ihmetellen. Vietnamissa tuli kokopäiväkävelyiden lisäksi onneksi käytyä kerran lenkilläkin, vaikkakin polvi keskeytti tuonkin lenkin.
Hieno reissu kaikesta huolimatta :)

Helmikuussa harjoitteluun alkoi tulla jonkinlaista ryhtiä ja hiihdin noin puolet treeneistä. Helmikuun lopulla kävin hiihtelemässä Finlandian 32km pertsan aikaan 2:53. Ei hiihtotapahtumassa kyllä yhtä kivaa ollut kuin juoksutapahtumissa, mutta tulipahan kokeiltua.

Maaliskuussa ryhti pysyi hienosti päällä ja uutena lajina ohjelmaan tuli uinti. Osallistuin LaUS:n tekniikkakouluun, joka innosti käymään myös vapaa-ajalla uimassa. Uimisen ja juoksun yhdistelmä sai umpijäykän kropan vihoittelemaan ja selkä oli monta viikkoa kipeä SI-nivelen vuoksi. Hieronta ja harjoittelun keventäminen onneksi auttoi.

KPK-leirillä Vuokatissa

Huhtikuun ehdoton kohokohta oli Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 leiri Vuokatissa. Leiriin mahtui reilusti umpihankirymyä lumisilla vaellusreiteillä, juoksua, joogaa, uimista, syömistä ja hauskanpitoa. Nämä leirit on kyllä kisojen lisäksi tämän harrastelun suola!

Huhtikuussa myös NUTS Karhunkierroksen 80km rupesi kolkuttelemaan mielessä ja kuun lopulla kävin lisäämässä itseluottamusta juoksemalla treenilenkkinä Vierumäki Trail Marathonin reitin. Tuon kimppalenkin päätteeksi tein starttipäätöksen Karhunkierrokselle!

Toukokuussa oli juoksuvuoden ehdoton kohokohta, NUTS Karhunkierros! Siitä kirjoittelin jo toukokuussa tarkemman raportin, joten en tässä kohtaa muistele kisaa tarkemmin. Karhunkierroksen juokseminen oli kuitenkin tähän astisen harrasteluni ehdoton kliimaksi ja varmasti tulee pysymäänkin sellaisena! Fiiliksiä matkan varrelta ja maaliintulosta tulee mietittyä edelleen lähes viikottain ja joku outo kipinä pitkiin juoksumatkoihin jäi päälle - toivottavasti pysyvästi!

Karhunkierroksen maalisuora häämöttää, matkaa takana yli 80km.

Heinäkuu-lokakuu väliltä ei hirveämmin tähtihetkiä löydy. Heinäkuussa kävin jänistelemässä veljeni vaimolle uuden puolikkaan ennätyksen Heinolan kaupunkipuistojuoksussa. Muutoin varsinkin treenien osalta oli todella huono kolmen kuukauden jakso. Kun huonon motivaation yhdistää reissuduuneihin, niin yhtälö on kunnon osalta suorastaan romahduttava.

Heinolassa jänönä.

Syyskuun alussa lomailimme Kreetalla ja kävimme vaimoni kanssa vaeltamassa Samarian rotkon läpi vajaan pari kymppiä. Hieno kuuma reissu oli!
Kuun puolivälissä kävin Tallinnan maratonilla keskeyttämässä ns. Konosiin 24km kohdalla.

Lokakuun alun Vaarojen maratonille lähdin huonosti harjoitelleena paksukaisena ainoana tavoitteena päästä matka läpi. Läpi se menikin ja reissu kokonaisuudessaan oli hurjan hauska! Tarkempi kertomus tässä: http://matskutreenaa.blogspot.fi/2015/10/vaarojen-maraton-2015.html


Kun miettii omaa liikuntavuotta 2015, parhaiten jää karhunkierroksen lisäksi mieleen kimppalenkit, kisareissut ja leireily! Tänäkin vuonna olen tutustunut varmaan kymmeniin uusiin saman henkisiin ihmisiin, ja saanut uusia kavereita ja jopa ystäviä! Kiitos etenkin teille!

Vuosi oli hyvin kaksijakoinen. Juoksin toukokuussa elämäni juoksun, mutta muita tähtihetkiä ei matkan varrelle paljon mahtunutkaan. Nyt ei auta kuin toivoa, että nykyinen treeni-into säilyy enkä sorru vanhaan tapaani eli keksimään tekosyitä treenien skippaamiselle!

Vuodelle 2016 on kolme isoa tavoitetta, joita kohti tähtään:
5.3. Transgrancanaria Advanced 83km
28.5. NUTS Karhunkierros 80km
15.-16.7. NUTS Pallas (Ylläs-Pallas-Hetta) 134km

Lista näyttää siltä, että kyllä treeni-innon pitää pysyäkin :) Hyvää ja aktiivista uutta vuotta kaikille!

Matka kohti Transgrancanariaa jatkukoon!

Jo perinteeksi muodostunut ruskaretki Kolin kansallismaisemiin ei pettänyt tänäkään vuonna. Legendaarisen maineen polkujuoksupiireissä saanut Vaarojen maraton oli taas kerran ohjelmassa, tällä kertaa matkana 43km.

Olin ilmoittautunut alunperin kesäkuussa 86km ultramatkalle, mutta vaihdoin pari viikkoa sitten matkan vähän inhimillisempään yhteen kierrokseen. Mieli teki kyllä startata kahdelle kierrokselle, mutta onneksi tajusin realiteetit. Se ei ole mikään huonokuntoisen hölkkääjän matka!

Karhunkierroksen jälkeen treenit on jääneet lähinnä suunnitteluasteelle. Kesäkuussa keskityin Vierumäki Trail Marathonin järjestämiseen, heinäkuussa työntekoon, elokuussa tekosyiden keksimiseen ja syyskuussa kesän vaivannut laiskuus vaan jatkui. Lauantaina sai huomata, että kunto ei oikeasti parane pelkästään ajattelemalla juoksua ja puhumalla siitä!

Perjantaina ajelimme Kolille parin pysähdyksen taktiikalla, kävimme hotellilla hakemassa numerolaput ja syömässä ja majoituimme viime vuodelta tuttuun mökkiin. Ilta meni jutellessa ja valmistautuessa lauantain suoritukseen.

Hissimatka lähtöön, jännää!

Unettoman yön jälkeen koitti aamu ja starttihetki. Olin päättänyt mennä klo 9:10 starttiin, joka tähtäsi 5-6 tunnin loppuaikaan. Porukka lähti yllättävän rauhallisesti liikkeelle ja ensimmäinen kilometri meni ohitellessa kanssajuoksijoita. Muistin että ensimmäinen kolme kilometriä olisi lähinnä alamäkeä, mutta aika oli kullannut muistot. Kyllä siitä vähän nousuakin löytyi.

Kolmen kilometrin jälkeen alkoi ensimmäinen tiepätkä, jossa kurkkasin tapojeni vastaisesti sykettä ja pudotin reilusti vauhtia. Tässä kohtaa tajusin, että kunto on huomattavasti huonompi kuin keväällä ja nyt pitäisi ottaa järki käteen. Alkumatka vesistönylitykseen saakka menikin lähinnä fiilistä tarkkaillen ja voimia säästellen.

Reissun kohokohta lähestyy!

Noin 18 km kohdalla olevan ensimmäisen vesipisteen jälkeen Vaarojen maraton todella vasta alkaa. Lyhyiden tieosuuksien jälkeen reitti ylittää Sammakkovaaran ja Ryläyksen. Vaarojen ylityksessä maasto on hyvin vaihtelevaa lyhyistä seinänousuista kivikkoisiin alamäkiin. Nousut sujui tänä vuonna suhteellisen hyvin, mutta alamäissä huomasin kesän vähät juoksukilometrit. Uskallus loisti poissaolollaan ja vähänkin pahemmat paikat meni todella hitaasti. Ryläykselle noustessa ajatukset 5½ h loppuajasta oli jo vaipuneet unholaan ja homma muuttunut enemmän maaliin retkeilyksi. Oli siis hyvin aikaa käydä näkötornissakin Ryläyksen huipulla.

Ryläyksen näkötorni.

Noin 30 km kohdalla Ryläys oli ohi, edessä pienen tiepätkän jälkeen pari kilometriä polkua ja viimeinen huolto. Viimeisen huollon jälkeen alkoi jo viime vuosina todella tuskastuttavaksi todettu tieosuus ennen loppunousuja. Taas kerran tietä hölkätessä meinasi aivot nyrjähtää, mutta juoksu kulki yllättävän hyvin. Tiellä yritin saada ajatukset muualle ja onnistuinkin siinä kohtalaisesti.

39km kohdalla alkoi ns. valenousu, joka nousee noin puoliväliin Ukko-Kolia ja palaa takaisin tielle. Nousun alkupuolella kannustus oli reissun parasta! Vuvuzelan soidessa lähdin nousemaan polkua kohti laskettelurinnettä. Valenousussa katselin edellä tunkkaavia juoksijoita ja totesin itselläni ylämäen nousevan vähintään yhtä hyvin. Säästin paukkuja vielä oikeaa loppunousua varten ja jäin vähän omaa sen hetkistä vauhtiani hitaampaan letkaan. Loppunousussa luulin olevani hyvässä hapessa, mutta illuusio johtui vain siitä, että muut samaan aikaan nousua kävelleet oli vielä hitaampia kuin minä. Nousun juostavilla osuuksilla pohkeet ja polven vieressä olevat lihakset kramppaili vuorotellen. Loppunousun aika oli 20:24. Kai siihen ihan tyytyväinen voi olla.

Maalissa hapoilla. Kuva: Timo Taipalus

Maaliin saavuin ajassa 5:41:49. Aikaan en ole tyytyväinen, mutta suoritus oli tämän hetken kuntotasooni nähden kelvollinen. Parasta suorituksessa oli se, että se avasi silmät: Nyt on alettava harjoittelemaan jos haluan selvitä maaliin seuraavassa kilpailussani joka on Transgrancanaria Advanced eli 83km/+4700m Kanarian kukkuloilla maaliskuun alussa.

Suklaamunat iltabileissä.

Parasta näissä kilpailuviikonlopuissa itse suorituksen lisäksi on polkujuoksuporukan yhteisöllisyys ja fiilis. Lauantai-illan bailupalautuksen jäljiltä on vielä vähän väsynyt, mutta onnellinen olo. On etuoikeus kuulua tuollaiseen porukkaan! Kiitos kavereille hurjan hauskasta viikonlopusta!